RT-kortisto: RYL

Tehtävänä oli tällä kertaa perehtyä omatoimisesti ennen viikon luentoa Rakennustiedon RT-kortistoon ja juuri uudistuneeseen RYL-palvelun Infra-osioon. RYL-palvelu on ilmeisesti aikaisemmin ollut nimeltään InfraRYLNet-palvelu. Omalla koneellani palvelu näkyi kuitenkin jostain syystä edelleen InfraRYLNet-nimellä, enkä päässyt Aallon koneille palvelua testaamaan ennen luentoa.

RT-kortisto on minulle tuttu monista työprojekteista ja opinnoista. Olen etsinyt RT-korteista apua muun muassa erilaisiin mitoitus- ja esteettömyyslaskentoihin kuten luiskan kaltevuuden tai pelastusajoneuvon kääntösäteen määrittämiseen, viherkaton rakennekerrosten optimointiin tai hulevesirakenteiden mitoitukseen – osaan näistä tosin turhaan. Tiettyjä teknisiä yksityiskohtia ja lukuja, joita kuvittelisi juurikin RT-kortistossa käsiteltävän, ei löydykään sieltä. Käsitykseni RT-kortiston perimmäisestä tarkoituksesta on juuri suunnittelustandardien luominen ja jakaminen alan suunnittelijoille. RT-korteista löytyvään tietoon suhtaudun useimmiten totuutena, vaikka kirjoituksen lopussa mainitsemastani syystä tämäkin ajatus on viime aikoina hieman muuttunut. Vaikkei kaikkea olettamaani tietoa RT-kortistosta löydykään, saattaa kortistoa selatessa tulla vastaan odottamattomia helmiä, kuten RT 93-10961 Asuntosuunnittelu – Yhteiset ulkotilat. Tieto on kaiken kaikkiaan melko hajallaan palvelussa, joten käytän usein ihan vain haku-toimintoa tarvitsemani tiedon etsimiseen.

Toki maisema-arkkitehdille tärkeitä julkaisuja ovat myös viime vuosina valmistuneet / päivittyneet: 
RT 89-11196 Hulevesien hallinta
RT 103084 Päiväkodin ja perusopetuksen tilat – Ulkotilojen suunnittelu
RT 103027 Portaat ja luiskat
Mieltäni ovat jo pitkään askarruttaneet RT-kortiston sisältämät tuotekortit, joissa esitellään jonkin tietyn tuotteen, kuten SSAB Europe Oy, Meroxin masuunihiekka. Toki suunnittelussa tarvitaan joskus tuotetasollakin tietoa materiaalin tai elementin ominaisuuksista, mutta kortit tuntuvat jollain tapaa RT-kortiston suosituksilta, mikä tekee asetelmasta hieman erikoisen.
Tulossa on myös lähitulevaisuudessa ilmastotietoista suunnittelua käsittelevä RT-korttisarja, jota itse olen saanut olla kirjoittamassa työssäni. Projekti antoi minulle ymmärrystä siitä, miten erilaisia RT-kortit voivat olla keskenään (tuotekorteista laajoja ilmiöitä käsitteleviin oppimateriaaleihin) ja kuinka moni asia vaikuttaa RT-kortin lopulliseen ilmiasuun ja sisältöön. Moni RT-kortissa oleva ohje voikin olla melko tulkinnanvarainen, joten niihin ei tulisi suhtautua lopullisena totuutena tai ainakaan ainoana vaihtoehtona. Ilmastotietoista suunnittelua käsittelevät kortit toki ovat pelkkää asiaa 🙂 Prosessi oli haastava, mutta toivottavasti kortit tulevat käyttöön ja helpottavat jatkossa myös maisema-arkkitehtien työtä.

Ennakkotehtävä: Töölönlahden puisto

Vuonna 2016 avautunut ja vuoden 2019 aikana viimeistelty Töölönlahden puisto Helsingin keskustassa on 9,5 hehtaarin koollaan suurin ja keskeisin julkinen puistoalue, joka Suomeen on viime vuosina perustettu. Helsingin kaupungin tavoitteena oli muuttaa vajaakäyttöinen, makasiineilta vapautunut alue julkiseksi kaupunkitilaksi, jossa avoimet nurmipinnat ja reittien varrelle keskittyneet toiminnot tarjoaisivat käyttömahdollisuuksia leikistä, oleskelusta ja urheilusta suuriin kansantapahtumiin. Töölönlahden puistolla on kaikesta päätellen valtava potentiaali muodostua todelliseksi kaupunkilaisten olohuoneeksi. Jotain siitä kuitenkin puuttuu, mikä näyttäytyy odotettua matalampina käyttäjämäärinä.

Ainakaan syrjäinen sijainti ei ole puistolle ongelma, vaikka Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren mainitsikin osasyyksi alhaiselle kävijämäärälle alueen puutteelliset kytkökset ympäröivään kaupunkiin. Puiston koillisosasta yhteydet katkeavat harmillisesti raiteisiin, mutta itäosan reitistö muodostaa Baanaan yhtyessään merkittävän kevyen liikenteen solmukohdan. Helsingin päärautatieasemakin on vain kivenheiton päässä. Mikä voisi olla keskeisempi sijainti kesäpäivän tai lounastauon viettoon? Puiston ympäristöön on lisäksi keskittynyt huomattava osa Helsingin kulttuurielämää, mukaan lukien Musiikkitalo, modernin taiteen museo Kiasma, Sanomatalo, vuonna 2018 valmistunut Keskustakirjasto Oodi, Kansalaistorin tapahtuma-aukio sekä Finlandia-talo. Näin ollen alue houkuttelee luonnostaan Helsinkiin saapuvia turisteja. Lindgrenin mukaan puisto muodostaakin eräänlaisen ”Suomen julkisivun maailmalle” (HS 12.7.2019).

Missä siis käyttäjät ovat? Puiston on ihmetelty seisovan autiona jopa aurinkoisena kesäpäivänä. Yksi syy voi löytyä puiston liiasta avoimuudesta, joka – erikoista kyllä – ei onnistu houkuttelemaan metsiin tottunutta suomalaista. Myös avoimuudelle on kuitenkin perusteensa, kuten alueella kesän aikana järjestetty jalkapallo-ottelu osoitti. Avoimuutta tulisi myös maiseman vuoksi tietoisesti säilyttää, sillä pitkät katkeamattomat näkymälinjat Töölönlahdelle ovat keskeinen osa puiston arvoa. Olisiko kuitenkin niin, että kaipaamme avoimuuden vastapainoksi suljettua ja suojaisampaa tilaa, eivätkä etäällä toisistaan olevat rakennukset tarjoa sitä? Ihminen katoaa valtavaan nurmikenttään, ja keskellä asfalttia seisovat leikkitelineet näyttävät kieltämättä orvoilta. Puut ovat liian pieniä ja niitä on liian vähän varjostamaan leikkijää ja levähtäjää yhä helteisemmiksi käyvinä kesäpäivinä. Usein unohtuu se ikävä tosiseikka, että puuntaimen kehittymiseen riittävän suureksi torjumaan auringonpaistetta ja tuulta menee vähintään pari vuosikymmentä. Vaikka ihmisiä Töölönlahden puiston nurmet ja leikkialueet eivät vielä suuremmassa määrin ole houkutelleet, jo ensimmäisenä syksynä alue osoittautui valkoposkihanhien suosikiksi. Kenties käyttäjämääriä tulisikin arvioida ihmisten lisäksi myös muiden kaupunkilaisten osalta.

Reiluuden nimissä tulee muistaa, että Näkymä oy:n suunnittelema puisto on tarkoitettu kustannuksiltaan matalaksi tilapäisratkaisuksi, joka tarjoaa parempia aikoja odotellessa edes jonkinlaisen puiston kaupunkilaisten käyttöön. Alueen kehittämisestä järjestettiin jo 22 vuotta sitten suunnittelukilpailu, jonka voittajaehdotuksessa Hannu Tikka ja Kimmo Lintula ehdottivat alueella aiemmin esiintyneen Kluuvinlahden palauttamista Finlandia-talon edustalle. Suunnitelma poikkesi toteutuneesta versiosta myös siten, että suuri osa nyt avoimesta nurmesta olisi istutettu erilaisilla teemoilla varustetuiksi puustoisiksi puistoalueiksi. Suunnitelma osoittautui kuitenkin 66 miljoonan euron hinnallaan ja vuotuisilla ylläpitokustannuksillaan liian kalliiksi. Suhteellisuudentajua rakentamisen kustannusten jakautumiseen antanevat “halpisversioksi” moititun tilapäispuiston 5,8 miljoonan euron ja toisaalta Oodin 98 miljoonan euron hinnat. Tähän taustaan suhteutettuna Töölönlahden puisto näyttäytyykin jo varsin onnistuneena kompromissina siirtymävaiheen ajalle.

Tilapäiset ratkaisut ovat kuitenkin siitä harmillisia, että ne usein jäävät kovin pitkäikäisiksi ilman sitoutumista seuraaviin vaiheisiin. Vaikkei hulppeita, ja tarjoamiinsa hyötyihin nähden liian kalliiksi koettuja alkuperäissuunnitelmia ikinä toteutettaisi Töölönlahdella, lienee selvää, ettei alue nykyisessä muodossaan vastaa odotuksiinsa, saati sijainnin tarjoamaan potentiaaliinsa. Inspiraatiota mahdolliselle tulevalle suunnittelukilpailulle voisivatkin toimia alueen luontaiset ja maisemalliset ominaisuudet sekä ongelmalliseksi koetun Töölönlahden vedenlaadun parantaminen. Töölönlahden puisto yhdistyy pohjoisessa yhteen merkittävimmistä jäljellä olevista vihersormista. Kuten viimeisin lajien uhanalaisuusarviointi osoitti, luonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää entistä kunnianhimoisempia toimia myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Nurmi- ja asfalttialueet hyödyttävät vain kovin harvaa lajia. Monimuotoisemmat, monilajisemmat istutusalueet nurmialueiden lomassa tarjoaisivat toimivampaa elinympäristöä, ravintoa ja positiivisia luontokokemuksia useammalle lajille, ihminen ja valkoposkihanhi mukaan lukien. Monimuotoisuutta vaaliva, muuttuvaan ilmastoon sopeutuva ja samalla käyttäjien tarpeet paremmin huomioiva puisto ei välttämättä olisi ylläpitokustannuksiltaan sen kalliimpi kuin nurmipintainen versio, mutta se edellyttäisi huomattavaa muutosta arvomaailmassamme. Millainen edustavan viheralueen tulee olla? Löydettäisiinkö kuitenkin jo vaihtoehtoja niille iänikuisille nurmialueille? Millaiset kasvot haluamme todella näyttää Suomeen saapuvalle turistille?

Lähteet:

https://www.oodihelsinki.fi/en/for-media/

https://yle.fi/uutiset/3-9575373

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006170891.html

Ennakkotehtävä

Kurssin alla on hyvä käydä läpi sen oppimistavoitteet ja pohtia jo etukäteen, miten itse aikoo edistää oppimistaan. Oodissa Maisemarakennushanke-kurssin oppimistavoitteiksi ja sisällöksi määritellään:

Opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt erityyppisten maisemahankkeiden suunnittelu- ja rakentamisprosesseihin sekä erilaisiin hankkeisiin vaikuttaviin säädöksiin, ohjeisiin ja yleisiin käytäntöihin. Opiskelija hahmottaa maisema-arkkitehdin vaihtelevan toimenkuvan erilaisissa rakennushankkeissa ja ymmärtää omat tehtävänsä ja vaikutusmahdollisuutensa osana kulloistakin hankekokonaisuutta.

Luennoilla käsiteltäviä aihepiirejä ovat mm. projektinhallinta, rakennushanke ja sen vaiheet, rakennuttaminen, suunnittelu ja suunnitteluttaminen, konsulttitoiminta, urakointikäytännöt, valvonta sekä maisemarakentaminen valtion, kaupunkien ja kuntien organisaatioissa, seurakuntien, tiehallinnon hankkeissa sekä talonrakentamisen yhteydessä. Seminaaritilaisuuksissa esitellään ajankohtaisia rakennusprojekteja, joihin osallistujat tutustuvat omatoimisesti.

Olen työskennellyt opintojeni ohella neljä vuotta erilaisissa maisemarakentamiseen liittyvissä hankkeissa. Hankkeet ovat vaihdelleet pienialaisista kadun viherkaistaan sijoitettavista hulevesirakenteista laajempiin asuinalue ja -puistokokonaisuuksiin. Toistaiseksi yksikään hanke, jossa itse olen toiminut suunnitteluavustajana, ei kuitenkaan ole valmistunut tai ehtinyt kasvillisuuden perustamisvaiheeseen. Tästä syystä odotan kurssilta ennen kaikkea ymmärrystä maisema-arkkitehdin vastuista ja mahdollisuuksista vaikuttaa lopputulokseen maisemarakennushankkeen toteutusvaiheessa ja sen jälkeen.

Minulla on toki useita ennakko-odotuksia ja -luuloja maisemarakentamisesta. Olen käsittänyt, että toteutussuunnitelmien laatu ja työmaavalvonnan ajoitus sekä yhteistyö urakoitsijan kanssa ovat tärkeitä tekijöitä maisemarakennushankkeen onnistumisessa. Kuulemani perusteella ei ole epätavallista, että urakoitsija rakentaa suunnitelmien vastaisesti, ellei maisema-arkkitehti ehti puuttua asiaan riittävän työmaavalvonnan kautta. Suunnitelmista poikkeamisen takana voivat olla esimerkiksi liian epätarkat tai totutusta poikkeavat ja siksi “hankalaksi” koetut toteutussuunnitelmat, halu säästää kustannuksissa tai puutteellinen asiantuntemus ja kommunikaatio osapuolten välillä.

Positiivisia esimerkkejä ovat tarjonneet tapaukset, joissa maa- ja viherrakentajat ovat olleet toistuvasti yhteydessä suunnittelijaan ja lähetelleet kuvapäivityksiä sekä tarkentavia kysymyksiä suunnitelmista. Luova kommunikointi on erityisen tärkeää silloin, kun kohde sijaitsee kauempana. Haastavampana esimerkkinä on toiminut kohde, jossa tilaaja on lähtenyt läjittämään aluetta ennen suunnitelmien valmistumista, jolloin suunnittelijan tehtävänä on ollut sopeuttaa suunnitelmiaan uusien “lähtötietojen” mukaisiksi. Tämä ei liene kuitenkaan tyypillinen tapaus, toivottavasti.

Toivottavasti kurssin myötä kuvani maisema-arkkitehdin roolista maisemarakennushankkeen alusta loppuun alkaa muodostua selkeämmäksi. Erilaiset hankkeiden vaiheet, niihin liittyvä projektinhallinta sekä tilaajasta (valtio, kunta, yksityiset jne) riippuvat tekijät kiinnostavat. Aion kurssin aikana edistää omaa oppimistani reflektoimalla kuulemaani aiempiin kokemuksiini sekä tutustua mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti uusiin, rakenteilla oleviin kohteisiin. Kurssilla nähdään!