Kurssilla oppimisesta ja seminaarityöstä

Oman oppimisen analyysia

Kurssilla kerättiin välipalautetta tähänastisesta kurssista. Itse olen yleisesti ottaen kokenut jatkuvat pienet palautukset suoritustapana helpompina kuin muutamat suuremmat palautukset, sillä huomio pysyy kokoajan kurssissa, eikä ole niin suuria paineita suoriutua yksittäisestä tehtävästä. Toisaalta suoritustapa voi lisätä kurssin hajanaisuutta, etenkin jos tehtävät ovat hyvin itseohjautuvia eli niihin on tarjolla rajallisesti ohjausta.

Koen olevani oppijana käytännön harjoituksista parhaiten oppiva syventyjätyyppi. Itselleni onkin kevään aikana ollut hieman vaikea keskittyä kunnolla mihinkään asiaan, kun niin moni asia jakaa huomion jatkuvasti. Tähän syynä lienee ennen kaikkea tämänhetkinen kurssikombinaationi (studio ja kaksi 3-6 op:n luentokurssia). Kaikissa kolmessa on nimittäin havaittu edellä kuvaamani jatkuvien mikrosuoritusten potentiaaliset hyödyt oppimiselle. Opiskelijalle (tai ainakin itselleni oppijana) siitä saattaa kuitenkin tulla mielikuva myyräpelistä, jossa koloista kurkistelevia myyriä täytyy nuijia päähän riittävän nopeasti, tai ne lisääntyvät hallitsemattomasti, kunnes lopulta ei ole mitään mahdollisuutta hallita kokonaisuutta 🙂 Tämä mielikuva hellittänee kyllä lähiaikoina, kun yksi luentokursseistani päättyy ja saan alkaa muilla kurssilla viimein syventyä enemmän asiaan. Ja toki työelämänkin kannalta on hyvä oppia sietämään tilanteita, joissa huomio on kyettävä jakamaan monen projektin kesken eikä välttämättä koskaan ehdi syventymään yhteenkään niistä kunnolla.

Seminaarityöstä

Olen viimein päässyt hieman alkuun seminaarityössäni. Aiheen rajaus nopeutti tai auttoi kohdistamaan tiedonhakua huomattavasti. Aiheeni on nyt Hollannin rannikon uusekosysteemit, tai tarkemmin uuselinympäristöt, sillä jälkimmäinen termi on vakiintumassa Suomeen (ts. sitä on käytetty SYKE:n julkaisussa). Aiheen rajaus sai minut toisaalta käsittämään, miten vaikeaa on löytää etenkin vieraalla kielellä luotettavaa tietoa näin uudesta aiheesta, jossa kansainvälinen terminologia ei ole missään määrin vakiintunut. Hollannista, jos jostain, tätä uusia rakennettuja elinympäristöjä koskevaa tietoa ja kokemusta luulisi löytyvän. Uusin tieto saattaa kuitenkin ilmestyä vain hollanniksi ja erinäisille nettisivuille, joita tuskin voi pitää luotettavina julkaistuina lähteinä. Yritän joka tapauksessa parhaani, ja Google Translate kääntää yllättävän hyvin hollannista englanniksi.

Kiinnostavinta tähänastisessa selvittelyssä on ollut havaitsemani ero Hollannin ja Suomen suhtautumisessa luonnon ja maiseman muokkaamiseen sekä uuden luomiseen. Olen kokenut, että Suomessa aluetta saa muokata merkittävästi vain, jos se on entuudestaan “pilalla” eli alkuperäisen arvonsa menettänyt. Hollannissa sen sijaan maanmuokkaus on ollut jatkuvaa ja massiivista. Rantaviiva ei ole vakio, vaan se vastaa kunkin aikakauden tarpeisiin ja arvoihin. Olen ollut havaitsevani sekä Suomessa että Hollannissa paluuta luonnonmukaisempaan rantarakentamiseen, joka tapahtuu alueen ekologisia arvoja säilyttäen tai ennallistaen. Kolmas strategia, joka jakaa etenkin Suomessa mielipiteitä, ovat juurikin uuselinympäristöt. Ne eivät pyri palauttamaan mitään aiempaa tilaa maisemassa tai luonnonympäristössä vaan hyväksyvät, että muutos aiempaan on merkittävä ja tavoitetila voi olla jollain muulla tavalla paranneltu uusi tila. Hollannissa on ainakin Suomea enemmän kokeilevaa ympäristörakentamista. Tästä lisää seuraavissa kirjoituksissa ja seminaarityössä.

Posted by Elina

Uncategorized - Leave a comment

Työohjelman päivitys ja seminaariaiheen pohdinta

Aiemmassa kirjoituksessa haaveilin kiinnostuksenkohteitteni laajentamisesta muun muassa kulttuurisiin, kokemuksellisiin ja maisemallisiin seikkoihin, jotten aina keskittyisi itselleni tutumpiin ekologisiin näkökulmiin. Huomasin kuitenkin luentoja sekä esityksiä kuunnellessani olevani tosi kiinnostunut vuoroveden synnyttämistä ekosysteemeistä.

Esimerkiksi Waddenzeen merellinen kosteikkoalue ja alueen kansallispuistot vaikuttavat kiinnostavilta ja sijaitsevat Hollannin, Saksan ja Tanskan alueilla. Alue on tullut jo ainakin parilla luennolla tai esityksessä esiin, ja siitä on julkaistu tutkimuksiakin. Waddenzee olisi jo monikansallisuutensa vuoksi kulttuurisesti kiinnostava kohde. Voisin mahdollisesti saada aiheeseen sekä ekologisen ja maisemallisen että kulttuurisen näkökulman. Täytyy kuitenkin muistaa, että seminaariesityskin on melko lyhyt eikä mahdollista kovin syväluotaavia tai laajoja analyysejä.

Alustavan seminaariaiheen muotoilin Mycoursesiin seuraavasti: “Dynaaminen rantaviiva – ekologiset, maisemalliset ja tulvasuojelulliset vaikutukset”. Otsikko luultavasti muuttuu ja  tarkentuu tästä vielä asiaa selviteltyäni.

Näkisin, että työohjelmani olisi jatkossa seuraavanlainen:

Viikko 7: Hollantilaisen maisema-arkkitehtitoimisto OKRA:n esittely; hae tietoa Waddenzeestä; käy läpi julkaisut ja luentomateriaalit

Viikko 8: Hae tietoa Waddenzeestä; tarkenna aihetta; miten muuttuva rantaviiva vaikuttaa ekosysteemeihin ja maisemaan? Entä ihmisten elämään? Rajoittaa, mahdollistaa, yhdistää maita?

Viikko 9: Seminaariaiheen valinta (ohjaus)

Viikot 10-13: Kirjoita tekstiä, etsi tietoa; muodosta alueeseen perehtymisen pohjalta johtopäätelmiä / oletuksia, joita voi sitten käydä varmistamassa/kumoamassa  paikan päällä. Voiko Suomi oppia tulvaherkiltä Alanko-mailta tai Waddenzeen vuorovesirannikolta jotain ilmastonmuutokseen varautumisesta?

Viikko 14: Seminaariesitys (omani on toivottavasti tässä muiden kurssien aikataulujen puolesta)

Viikko 15: Muiden seminaariesityksiä

Viikot 16-20: Matkajärjestelyä (ei viikkotehtäviä?)

Viikot 21-22: Ekskursio (23.-29.5. oli saanut eniten kannatusta);  alueen kokeminen ja reflektio.

Lopuksi, viime luennolla oli pohdintaa mahdollisesta eksku-reitistämme, ja matkanjärjestäjätiimi oli alustavasti miettinyt, että Saksan voisi ehkä jättää väliin. Itse toivon ainakin, että näemme koko rantaviivan Saksasta Hollantiin ja Belgiaan. Muutoin kokonaiskuva Alanko-maista jäisi mielestäni vajaaksi. Ehkä täytyy rummuttaa enemmän rantareitin ja Waddenzeen puolesta!

Posted by Elina

Uncategorized - Leave a comment

Täsmennetyt oppimistavoitteet ja työohjelman hahmottelu

Kurssin johdantoluennon ja muiden blogeihin tutustumisen jälkeen kurssin sisältö alkoi hahmottua jo paremmin. Itselleni on selvästikin helpointa katsoa asioita tutusta perspektiivistä, ja tämän kurssin osalta tuttuuden tarjosivat tulviin ja hulevesiin liittyvät haasteet. Vaikka osaamisen syventäminen näillä osa-alueilla kiinnostaakin, voisin tällä kurssilla koittaa myös laajentaa mielenkiinnon kohteitani – edes hieman!

Avausluennolla kuvattu maisema-sanan etymologia ja toisten blogikirjoitukset avasivat jonkin verran kurssin kulttuurisidonnaisuuteen liittyvää tematiikkaa. Lisäksi ensimmäinen viikkotehtävämme luo pohjaa maiseman ymmärtämiseen Alanko-maiden kaunokirjallisuuden, inhimillisten kokemusten ja niiden kautta välittyvän maailmankuvan myötä. En ole ennen ymmärtänyt, että taidetta voisi käyttää hyödyksi alueeseen perehtymisessä. Olen aina turvautunut karttoihin, selvityksiin ja maastokäynteihin.

Uskon, että käsitykseni kurssin sisällöstä, kurssilta saadusta ja itse hankitusta tiedosta ja osaamisesta tulee vielä jalostumaan lähiviikkoina. Myös käsitykseni kohdemaista muuttunee kirjallisuusesittelyiden myötä – enhän aluetta sen paremmin vielä tunne. Sain kuitenkin johdantoluennolta sellaisen käsityksen, että tuottaisimme itse suuren osan kurssin materiaaleista ja jakaisimme tiedon toisillemme seminaariesityksissä ennen ekskursiota. Koko kurssi vaikuttaisi siis olevan yhden suuren maastokäynnin valmistelua? Täsmentääkseni aiemmin mainitsemiani odotuksia kurssilta, voisin mainita henkilökohtaisiksi tavoitteiksini ainakin seuraavat:

1. Laajenna omia kiinnostuksenaiheita vähemmän luonnontieteellisiin ja enemmän kulttuurisiin / kokemuksellisiin – esimerkiksi:

  • Mitä voi oppia alueesta kaunokirjallisuuden perusteella?
  • Mitä ihmiset pitävät tavoittelemisen arvoisena maisemana Alanko-maissa? Ovatko kulttuurit tässä mielessä samankaltaisia?
  • Millaiset ovat yksityisen ja julkisen tilan rajat ja ilmentymät? Onko eroja maiden välillä – entä kaupungin ja maaseudun välillä?
  • Millainen on suhtautuminen rannikkoympäristöihin, niiden hoitoon ja suunnitteluun alueilla, joilla maiseman muutos on jatkunut pitkään ja ollut elinehtona alueiden asuttamisessa? Mitä eroja löytyy Suomeen?
  • Miten vuorovesi-ilmiö vaikuttaa maisemaan ja ihmisten elämään? Miten asutus on sopeunut vuoroveteen?

2. Selvitä kuitenkin siinä välissä joitain perustietoja alueesta, esim.:

  • Mitä voisimme oppia tulvaherkiltä Alanko-mailta ilmastonmuutokseen varautumisesta?
  • Millaisia ekosysteemejä rannikolta löytyy? Millaisessa muutoksessa ne ovat?

3. Jos mahdollista, yhdistä kohdat 1-2 jollain kiinnostavalla tavalla seminaariesitykseksi:

  • Muodosta alueeseen perehtymisen pohjalta johtopäätelmiä / oletuksia, joita voi sitten käydä varmistamassa/kumoamassa  paikan päällä.

4. Maastokäynti: alueen kokeminen ja reflektio:

  • Vastasiko odotettua?
  • Mitä ihan uutta opin maastokäynnillä?

Ajoitus tavoitteille 1-4 on suurinpiirtein seuraava:

  1. Viikot 2-7
  2. Viikot 8-10
  3. Viikot 11-15
  4. Viikot 21-22

Tässä pohdintani tällä erää. Sitten kirjallisuuden pariin!

Posted by Elina

Uncategorized - Leave a comment

Ennakkotehtävä

Odotan innolla tätä kurssia, joka nivoo yhteen useampia aiempia kiinnostuksen aiheitani, toimii hyvänä parina kevään suisto-aiheiselle studiolle sekä tarjoaa mahdollisuuden tutustua itselleni uusiin maisemiin opintomatkalla.

Olen aiemmissa opinnoissani sekä työelämässä perehtynyt hulevesien ja tulvien hallintaan. Tein myös kandidaatintyöni maisema-arkkitehtuurissa aiheesta. Alankomaat ovat tästä näkökulmasta topografiansa vuoksi erityisen kiinnostava kohde, sillä suuri osa maan rakennetusta ympäristöstä sijaitsee merenpinnan alapuolella. Haastavat olosuhteet ovat pakottaneet maan insinöörit kehittämään mitä hienostuneimmat tulvanhallintaratkaisut, joiden pohjalla oleva mallinnus ja monitorointi on huippuluokkaa. Olen aiemmin perehtynyt Alankomaiden maisema-arkkitehtuuriin historian kurssilla sekä omalla työmatkallani Amsterdamissa, mutta en ole vieläkään saanut selvyyttä mieltäni askarruttavaan kysymykseen: onko Alankomaiden tulvien ja hulevesien hallinta muutakin kuin teknisiä ratkaisuja? Näkyykö maisemassa myös luontopohjaisia ratkaisuja, jotka eivät ole riippuvaisia infrastruktuurista?

Osallistuin syksyllä luennolle, jolla käsiteltiin Saksan Elbe-joen vuorovesi-ilmiötä, ihmisten vaikutusta joen virtaamaan ja vuorostaan joen vaikutusta ihmisten elämään. Aihe kiinnostaa edelleen suuresti ja toivonkin saavani siitä lisätietoa käsillä olevan kurssin luennoilla (tai omatoimisesti). Tavoitteenani on myös perehtyä kyseisen kurssin töihin. Toivon pääseväni kurssin päätteeksi mukaan opintomatkalle, jolla toivottavasti opin tästä ja monesta muusta aiheesta lisää. Vältän itse matkailua lentämällä ja siirtyminen maasta toiseen bussilla on siitä syystä hyvältä kuulostava tapa nähdä suurempi alue kerralla.

Ymmärsin ennakkotehtävän kuvauskesta yhdeksi kurssin tavoitteeksi tutkia oman kulttuurin ja maailmankatsomuksen vaikutusta maisema-arkkitehtuurin tulkintaan. Kysymys on vaikea. Vaikka olen asunut sekä USA:ssa ja Ruotsissa sekä matkaillut melko paljon, en kykene vieläkään hahmottamaan oman kulttuuritaustani vaikutusta kyseisten alueiden maisema-arkkitehtuurin tulkintaan. Ehkä olen sille jollain tapaa sokea. Monesti matkaillessa huomaan ihailevani muiden maiden maisema-arkkitehtuuria. Kotimaassa en havaitse useinkaan mitään erityisen säväyttäviä kohteita, mutta mietin, johtuuko tämä siitä, etten osaa arvostaa liian tuttua ja tavallista. Esimerkiksi hienojen maisema-arkkitehtuurikohteiden maininta kysyjille on aina yhtä haastavaa, vaikka uusia hienoja kohteita on toki tullut viime aikoina. Onko siis itselleni uutuudenviehätys tärkeä osa maisema-arkkitehtuurin hienoutta? En osaa sanoa.

Muita ennakko-odotuksia en kurssin kuvauksen perusteella osaa vielä kuvailla. Toki kulttuurisidonnaisuuden teema kurssin kohdealueen osalta kiinnostaa – onko tutkittavan alueen maisema ja maisema-arkkitehtuuri selkeästi yhteneväistä? Näkyykö selkeitä eroja Suomeen?

Eipä muuta tällä erää. Hyvää joulua ja uutta vuotta! Nähdään kurssilla.

Posted by Elina

Uncategorized - Leave a comment