Pohjaveden pilaamiskielto ja vanha pilaantuminen (KHO 2014:74)

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2014:74 selventää tulkintaa vanhan maaperän pilaantumisen osalta. Vanhalla tarkoitetaan tässä ennen nykyisen maaperän pilaamiskiellon kaltaisen sääntelyn voimaantuloa aiheutettua maaperän pilaantumista.

KHO:n päätöksen vuosikirjaotsikko kuuluu seuraavasti (lihavoinnit allekirjoittaneen):

“Kaupunki kiinteistön maaperän pilaantumisen aiheuttajana voitiin velvoittaa esittämään suunnitelma arseenilla pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi ja sen jälkeen, kun ELY-keskus on eri päätöksellään hyväksynyt mainitun suunnitelman, puhdistamaan kiinteistön maaperä suunnitelman hyväksymispäätöksen mukaisesti. Pohjavedessä todettu arseeni oli peräisin kaupungin omistuksessa aikaisemmin olleella kiinteistöllä vuodesta 1947 vuoteen 1970 toimineen kaupungin sähkölaitoksen kyllästämön normaalitoiminnasta. Puutavaran kyllästysaineena toiminnassa oli käytetty CCA-kyllästettä, joka sisälsi muun muassa arseenia. Kun maaperän pilaantumisesta arseenilla aiheutui pohjaveden pilaantumisriski, vastuuperusteena puhdistamismääräystä annettaessa voitiin käyttää 1.4.1962 voimaan tulleen vanhan vesilain (264/1961) 1 luvun 22 §:n pohjaveden pilaamiskieltoa, kun kyllästämön toiminta oli jatkunut pilaamiskiellon voimaantulon jälkeen.”

KHO päätös nojautuu pääosin vanhan vesilain (1961) pohjaveden pilaamiskieltoon (VL 1:22), mutta siinä tuodaan esiin myös ympäristönsuojelulain 79 § (puhdistamisesta määrääminen) ja 88 § (pakkokeinot), ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 22.1 § (aiemman lainsäädännön soveltaminen) ja 24 § (hallintopakkosäännösten soveltaminen), vesien suojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetun asetuksen (283/1962) 1 § sekä myrkkyasetuksen (555/1946) 24.1 § (arseeni 1. luokan myrkky).

Päätös tuo taas selvyyttä vanhan pilaantumisen osalta sovellettavaan lainsäädäntöön. Mielenkiintoista KHO:n päätöksessä on erityisesti se, että se toteaa vesilain pohjaveden pilaamiskieltoa myös lainkohdan alkuperäisen sanamuodon mukaisena sovelletun siten, että pohjaveden pilaamiskielto sisältää myös vaaran aiheuttamisen kiellon. KHO ei tältä osin esitä enempää perusteluja, vaikka kyse on päätöksen lopputuloksen kannalta ehkä kaikkein tärkeimmästä seikasta. Se kyllä tuo esiin, että toiminnan ei siten tarvitse aiheuttaa konkreettista pilaantumista ollakseen pohjaveden pilaamiskiellon vastaista. Lopputulos on sinänsä perusteltu, mutta aiempi viittaus soveltamiskäytäntöön kaipaisi ehkä tukea (esim. viitausta aiempaan oikeuskäytäntöön). Toisaalta vesilain 1:22 kuului alkuperäisessä muodossaan seuraavasti: “Älköön tämän luvun 19 §:ssä tarkoitettuja aineita pantako tai johdettako sellaiseen paikkaan, että toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi niiden johdosta käy terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä muutoin voitaisiin käyttää, taikka että kysymyksessä oleva toimenpide pohjaveden laatua huonontamalla muuten loukkaa yleistä tahi toisen yksityistä etua.” Sanamuodon voi sellaisenaan ajatella sisältävän riskinäkökulman, kun se kielsi “lian, jätteen, nesteen, kaasun, puunkuorien tai muun sellaisen aineen” (VL 1:19:ssä mainitut aineet) sijoittamisen tai johtamisen paikkaan, josta pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai käyttötarkoitukseensa kelpaamattomaksi.

KHO katsoo niin ikään, että pohjaveden pilaantumisriski huomioon ottaen asiassa ei ole ollut edellytettävä pohjavedestä lisävesinäytteitä sen osoittamiseksi, että pohjaveden pilaantumista olisi jo tapahtunut laajemmin kysymyksessä olevalla kiinteistöllä tai sen ulkopuolella. Tämä näytön arviointiin liittyvä seikka oli ratkaisun lopputuloksen kannalta merkittävä.

Lopputuloksena oli siis se, että sekä puhdistamista koskevan suunnitelman esittämisvelvollisuus että sen mukainen puhdistamisvelvollisuus olivat oikeutettuja pohjaveden pilaamiskieltoon perustuen.

Posted by Ari Ekroos

About Ari Ekroos

Professor of Environmental and Energy Law at the University of Helsinki and Professor of Economic Law at the Aalto University. Ekroos is expert in environmental, climate and land use planning law. Ekroos has accomplished several research projects related to environmental and energy law (environmental protection legislation, energy related environmental law and nature conservation law) and environmental administration. Ekroos has also been involved with preparation of the most important parts of the Finnish environmental legislation. He has also been legal advisor in several legal cases.
This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *