Lumioikeutta – keveitä oikeudellisia havaintoja lumesta

Lumi, tuo jokavuotinen yllättäjä, omaa oikeudellisenkin ulottuvuuden. Seuraavassa tavoit­teena on lyhyesti ja kevyesti esittää muutama oikeudellinen huomio, vaikka lumi ja jää voi­sivat olla laajemmankin oikeudellisen tarkastelun arvoisia.

Lumi lienee ilmassa ollessaan irtainta, joka ei – kuten nestemäisenä eli sateena ollessaan – kuulu kenellekään. Kun lumi on jakautunut varsin pieniin osiin eli hiutaleisiin, sitä on aika vaikea mieltää irtaimeksi esineeksi, mutta irtainta se ainakin pakkaskelillä selvästi on. Maa­han satanut lumi sen sijaan on kiinteistön ainesosa ja kuuluu omistajalle. Omistaja voi lumen irrottaa ja luovuttaa sen toiselle. Moni haluaisikin tämän tehdä runsaslumisena talve­na. Alkutalvesta, kun lumesta yleensä on – ainakin hiihtokeskuksissa ja laduilla – pulaa ja joku voisi haluta toisenkin omistuksessa olevaa lunta, mutta harvallapa sitä olisi tuolloin myytäväksi asti. Teoriassa lumella voisi siis olla positiivistakin arvoa maanomistajalle, mut­ta yleensä omistajat eivät koe asiaa näin ja erityisesti kaupungeissa lumella on selvästi negatiivinen arvo, kun se aiheuttaa kustannuksia kiinteistön omistajalle.

Omistaja menettää omistusoikeutensa lumeen sen sulaessa vedeksi. Maan omistaja ei siis vesilain 2 luvun 1 §:n mukaisesti omista ainakaan pohjavettä tai vesistössä olevaa vettä, vaan vallitsee sitä. Tietysti omistaja voi kahlita veden vesisäiliöön taikka kaivoon, jolloin hän omistusoikeutensa säilyttää. Kun vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan pohjavedellä tarkoitetaan vesilaissa – tarkoituksella vastoin luonnontieteellisistä määrittelyä – maa- tai kallioperässä olevaa vettä, myöskään maaperässä oleva ”muu vesi” ei kuulu maan omistajalle. Aika usein tällä muullakin vedellä on ainakin rakennusten perustusten lähellä lähinnä negatiivinen arvo eli omistajalla ei ole ainakaan taloudellista intressiä tähän veteen. Vaikka lunta ja myöhemmin vettä, ei omistetakaan, on sillä kuitenkin merkittävä arvo erityisesti vesivoiman hyödyntämisessä ja vesivoimatarpeiden vuoksi vettä pyritään mahdollisuuksien mukaan tulvia vältellen keväällä varastoimaan myöhempää käyttöä varten järviin ja tekoaltaisiin.

Jään ottaminen toisen omistamaltakin vesialueelta henkilökohtaista tarvetta varten on sallit­tua vesilain 2 luvun 4 §:n nojalla ja vettäkin saa ammentaa, mutta lumesta ei puhuta mitään. Säännöstä voisi kai tulkita niinkin, että se sallisi lumenkin ottamisen, jos edellytykset täyt­tyvät eli kyse on henkilökohtaisesta tarpeesta ja ottamisesta ei aiheudu alueen omistajalle haittaa tai vähäistä suurempaa häiriötä. Tulkintaa, jolla tietysti on olematon merkitys käy­tännön kannalta, puoltaisi se, että lumi – kuten jääkin – on vettä, jonka ottaminen on sallit­tua.

Lunta ei saa viedä toisen omistamalle alueelle ilman tämän suostumusta. Jos tämän tekee, voi syyllistyä rikoslain 28 luvun 11 §:n 1 momentissa säädettyyn hallinnan loukkaukseen. Sen mukaanhan luvattomasti toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla käyttävä on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Eiköhän lumen kasaaminen toisen maalle olisi “muulla sen kaltaisella tavalla” käyttöä. Säännöksen 2 momentti voi onneksi pelastaa monen, sillä hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.

Huomattava on tietysti sekin, että toisen omistaman lumen haltuun ottaminen voisi edellä mainitun säännöksen (28 luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohta: ”luvattomasti ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta”) taikka ehkä jonkin muukin rikoslain säännöksen mukaisesti olla rangaistava teko. Vähälumisena talvena tämäkin voisi kai joskus tulla harkinnan kohteeksi. Säännöstä jouduttaisiin tosin ensinnä tulkitsemaan koskien lumen ”oikeudellista luonnetta” – onko se irtainta vai kiinteää omaisuutta. Kiinteis­töstä irrotettuna se olisi varmaankin taas irtainta ja omaisuuttakin, vaikka se ei ilmassa olisi­kaan ”vielä” omaisuutta.

Jätettä puhdas lumi itsessään tuskin on, vaikka jätelain 5 §:ssä säädetty ja EU:n jätedirektii­viin nojautuva joustava määritelmä – aine tai esine, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä – voisi lumenkin pitää sisällään. Jos lumen seassa on ympäristölle haitallista ainetta (esimerkiksi kemikaaleja) taikka sitä muutoin pilaavaa tavaraa (esimerkiksi roskia), on kyse varmaankin jätteestä. Ainakin kaduilta ja yleisiltä alueilta kerätyn lumen osalta kyse on voinee olla jätteestä. Täysin teo­reettisesti ajateltuna puhtaan lumenkin haittaa aiheuttava vieminen toisen omistamalle vesi­alueelle, olisi kuitenkin kiellettyä edellä mainitun rikoslain säännöksen johdosta, silloinkin kun vesilain mukainen lupakynnys ei ylittyisi.

Lunta koskevat myös eräiden muiden lakien säännökset. Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta ja maantielaki sisältävät säännöksiä lumeen liittyen. Esimerkiksi maantielain 51 §:ssä säädetään lumiaidoista ja lumen sijoittamisesta ja 73 §:ssä vielä korvauksista lumen sijoittamiseen liittyen.

Katujen kunnossa- ja puhtaanapitolain 3 §:n 4 momentin mukaan kadun kunnossapitoon kuuluu muun muassa lumen ja jään poistaminen. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan tontin omistajan velvollisuutena on lumen poisto tontin edustan jalkakäytävältä sekä tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän vierei­nen katuoja ja sadevesikouru lumettomana. Lisäksi tontinomistaja vastaa tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta eli myös lumettomuudesta (4 §:n 2 momentti).

Kunnalle kuuluu kadun kunnossapito muulta osin. Kunnan tulee pitää katu liikenteen tar­peen edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Tyydyttävä kunto on erittäin mielenkiintoinen ja oikeudellisesti tulkinnanvarainen katujen kunnossapidon laatutason kannalta. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liiken­teellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuoro­kaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja pol­kupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. Säännös siis mahdollistaa senkin, että kunta voi luokitella kunnossapidon tason – ”tyydyttä­vyyden” – erilaiseksi kunnan eri alueilla eli lumen auraus hoidetaan ensin ”tärkeimmillä” väylillä ja viimeiseksi – kunhan ehditään – pienimillä kaduilla.

Katujen kunnossa- ja puhtaanapitolaki mahdollistaa myös sen, että kunta päätöksellään ottaa kokonaan tai osittain huolehtiakseen tontinomistajalle 4 §:n mukaan kuuluvista kun­nossapitotehtävistä yhden tai useamman tontin osalta, kaikilla asemakaava-alueilla tai ase­makaavan määrätyllä osalla. Lisäksi lain 14 §:n mukaan kunnalla on oikeus antaa ohjeita muun ohessa lumen käsittelystä, sijoittamisesta ja poiskuljetuksesta katuihin ja yleisiin alueisiin liittyen.

Tätä kirjoitettaessa joulun alla vuonna 2012 on talven mittaan odotettavissa lisää lunta, vaikka sitä Etelä-Suomessa alkaa olla ennestäänkin jo “riittävästi”. Kiinteistönomistajien omaisuus siis kasvaa edelleen ja talvesta nauttiminen jatkuu.

Rauhallista joulua toivottaen.

(Edellä esitetyt kannanotot ja tulkinnat ovat tarkoituksella tai tarkoittamatta ainakin osittain käytännön kannalta irrelevantteja.)

Posted by Ari Ekroos

About Ari Ekroos

Professor of Environmental and Energy Law at the University of Helsinki and Professor of Economic Law at the Aalto University. Ekroos is expert in environmental, climate and land use planning law. Ekroos has accomplished several research projects related to environmental and energy law (environmental protection legislation, energy related environmental law and nature conservation law) and environmental administration. Ekroos has also been involved with preparation of the most important parts of the Finnish environmental legislation. He has also been legal advisor in several legal cases.
This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Lumioikeutta – keveitä oikeudellisia havaintoja lumesta

  1. Petri Vesa says:

    “Ainakin kaduilta ja yleisiltä alueilta kerätyn lumen osalta kyse on voinee olla jätteestä.”. Silloin varmaan kaupunkien lumen vastaanottopaikat olisivat ympäristölupaa vaativia jätteiden laitosmaisia loppukäsittelypaikkoja. Ei ole taidettu tätä koskaan oikeudessa testata? Lupia näillä ei kai ole.

    Lumi on huolestuttavasti sulanut viime päivinä. Siitä huolimatta hyvää uutta vuotta.

  2. Juha K says:

    Lumi eli siis vesi tai siis vesihöyry voi siis olla ilman lupaa ja pyytämättä sekä tahtomattaan omistajaksi tulleen luonnollisen- tai oikeushenkilöomistajan myötävaikutusta irtainta ja kiinteätä omaisuutta sekä vallinnan piirissä ja sen ulkopuolella olevaa omaisuutta olematta kuitenkaan kaikilta tai miltään osin kiinteää tai irtainta omaisuutta.

  3. Martti K. says:

    Valkoista Joulua alkaa olla jo kirosana ja hyvä tahtokin kateissa.

    Jos nyt Espoon kaupunki on säätänyt, että tontin omistajan on puhdistettava tonttiliittymä puhtaana, se onnistuu aika monelta tontin omistajalta. Tuo 5 – 20 senttiä lunta saadaan pois tonttiliittymästä. Ei ole ongelmaa.

    Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun verovaroilla palkattu aura tulee vaaleissa valitun edustajan valttuuttama ja auraa kandulta ja käytävältä kuution tai pari lunta tonttiliittymään. Homma ei kestä kuin sekunnin.
    Kaupungin tuoman lumen poistaminen käsin kestää tunnin tai pari ja sitä ennen ei tonttiliittymästä liikuta kumpaankaan suuntaan, vaikka tulisi hälytysajoa.

    Näin saadaan Suomi nousuun. Yksi mies työllistää hetkessä kymmeniä. Jos lumi ei omalle tontille mahdu, niin tehdään kuin vanhassa renkutuksessa: Kaivetaan kuoppa isommaksi.

    Mahtaako kyse kuitenkaan olla hallinnan loukkauksessa, kun tonttiliittymä kuitenkin on kaupungin maata.

    Jotenkin muistuttaa koulukiusaamista, rahanlainauksessa kiskontaa, simputusta armeijassa ja muuta määrävän aseman väärinkäyttöä, joista on erilaisia asioita säädetty.

    Vahingonteon tunnusmerkit tuskin kuitenkaan täyttyvät

  4. Leena says:

    Olen seurannut Länsi-pasilassa erään kv-kiinteistönhoitoyhtiön harjoittamaa lumen läjitystä 10 vuotta. Aura-auton kuljettaja siirtää järjestelmällisesti lumet naapurikiinteistöille, eniten puiston reunaan mutta myös muiden kerrostalojen alueelle. Mitähän tälle voi naapurikiinteistöt tehdä? Aura-auton kuljettaja sanoi, että heillä on sopimus ja lupa Helsingin kaupungilta. Voiko tämä olla mahdollista?

  5. Jussi M says:

    Vaan kun lumi on vettä. Vesilakia ja fysiikan lakeja lukuunottamatta muu on irrelevanttia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *