YVA-direktiivin muutosehdotus

EU:n komissio on julkaissut ehdotuksen (COM/2012/0628 final) yva-direktiivin (2011/92/EU) muuttamisesta. Ehdotuksen tarkoituksena on komission mukaan vahvistaa ympäristövaikutusten arvioinnin laatua koskevia säännöksiä. Tavoitteena on myös “menettelyiden yksinkertaistaminen”.

Muutosehdotuksen kohteena ovat seuraavat yva-direktiivin artiklat:

  • 1 – määritelmien muutoksia ja täsmennyksiä
  • 3 – korvattaisiin uudella, jossa mm. viittaukset luonto- ja lintudirektiiveihin sekä b-kohdassa ilmaston sijasta termi “ilmastonmuutos”
  • 4 – korvattaisiin 3 ja 4 kohdat (mm. toteuttajan velvollisuus antaa tieja ja viittaus uuteen liitteeseen II.A) ja lisätään 5 ja 6 kohdat (mm. viranomaisen perusteluvelvollisuus, jos yvaa ei vaadita sekä 3 kk:n määräaika viranomaisen päätöksen tekemiselle tapauskohtaista arviointia koskien)
  • 5 – korvattaisiin 1,2 ja 3 kohdat, mm. hankkeet toteuttajan velvollisuus laatia “ympäristöraportti” (laatijana akkreditoitu ja pätevä asiantuntija tai todentajana vastaava taikka asiantuntijakomitea)
  • 6 – muutettaisiin mm. siten, että uuteen 7 määräajat yleisön kuulemiselle (30-60 pv, pidennys poikkeuksellisesti 30 pv)
  • 7 – 5 kohdan muutos, jäsenvalvioiden varmistettava määräajat 6 artiklan mukaisesti
  • 8 – korvattaisiin uudella, jossa vaatimukset siitä, mitä luvan myöntämispäätökseen on sisällytettävä (mm. viranomaisen arviointi, perusskenaario, tiivistelmä kannanotoista, lausunto, jne.); ja lupaviranomaista koskeva velvollisuus varmistaa, että lupa kattaa toimet, joilla seurataan merkittäviä haitallisia ympäristövaatimuksia (2 kohta); sekä yva-viranomaiselle 3 kk:n määräaika yvan päättämiseen (lasketaan siitä, kun 5,6 ja 7 artiklan sekä EU:n muun lainsäädännön edellyttämät tiedot; sekä 6 ja 7 artiklojen kuulemiset toteutettu)
  • 9 – tiedottamista koskeva 1a kohta korvattaisiin uudella ja lisättäisiin 3 kohta
  • 12 – muutettaisiin jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia (2 kohta)
  • 12 a – uusi delegoituja säädöksiä koskeva artikla, liitteiden III (arviointiperusteet), IIA (4(3) artiklan tiedot) ja IV (5 artiklan tiedot), jossa komissiolle valta muuttaa näitä
  • 12 b – uusi, liittyy 12 a artiklaan (Lissabonin sopimuksen mukainen perussäännös delegoiduista säädöksistä)

Direktiiviin lisättäisiin myös II.A liite, joka koskisi uuden 4(3) artiklan mukaisia tietoja, joita hankkeen toteuttajan on annettava liitteen II mukaisista hankkeista. Liitteet III (4(4) artiklan mukaiset valintaperusteet) ja IV (5(1) artiklan mukaiset tiedot) korvattaisiin uusilla. Liitteessä IV (4 kohta) esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyen tulisi ympäristöön liittyvän kuvauksen osalta merkittäviä lisäyksiä nykyiseen verrattuna, kun olisi kuvattava mm. kasvihuonekaasupäästöt,  myös  maankäytöstä  aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt,  maankäytön  muutos  ja  metsäteollisuus, rajoittamispotentiaali,  ilmastonmuutokseen  sopeutumisen  kannalta  tärkeät vaikutukset, jos hankkeessa otetaan huomioon ilmastonmuutokseen liittyvät riskit. Myös ekosysteemipalvelut ja maa-alan ottaminen infrastruktuurikäyttöön tulisi kuvata. (Kuvaus tietysti vain, mikäli hankkeella on todennäköisiä merkittäviä vaikutuksia edellä mainittuihin.) Lisäksi liitteen IV 5 kohdan mukaan hankkeen merkittävien ympäristövaikutusten kuvausvaatimukset uudistuisivat (esim. kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin mm. maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsäteollisuudesta). (Termi metsäteollisuus on liitteessä IV kännösvirhe, kun englanniksi käsite on “forestry”) Komissionkin mukaan merkittävimmät “ympäristöraporttia” koskevat muutokset liittyvät “uusiin ympäristöhaasteisiin”, joista esimerkkeinä ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, katastrofiriskit ja luonnonvarojen käyttö.

Komission arvio laadun parantamiseen liittyen pitää varmasti jossakin määrin paikkansa, mutta menettelyiden yksinkertaistamisen osalta uudistus ei mene kovinkaan pitkälle. Viranomaisia koskevat määräajat (poislukien kuulutusmääräjät, jotka tietysti perinteisiä) ovat suomalaiselle ympäristölainsäädännölle lähes tuntemattomia ja siinä mielessä uusia ja ehkä hankkeiden aikajänteitä täsmentäviä. Komissio itse arvio, että yhdeksän kahdestatoista muutoksesta tuottaisi ekologisia ja sosioekonomisia hyötyjä ilman hallinnollisia lisäkustannuksia. Kahden  muutoksen  (vaihtoehtojen arviointi  ja  seuranta)  arvellaan tuottavan  suuria  ekologisia  ja  sosioekonomisia  hyötyjä,  samalla  kun  hankkeiden  toteuttajille  aiheutuisi  kohtalaisia  kustannuksia  ja viranomaisille  pieniä  tai  vähäisiä  kustannuksia.  Lisäksi yhden  muutoksen (ympäristövaikutusten  arvioinnin  mukauttaminen  uusiin  haasteisiin)  odotetaan tuottavan  suuria  hyötyjä,  samalla  kun  hankkeiden  toteuttajille  ja  viranomaisille aiheutuu  kohtalaisia  tai  suuria  kustannuksia.

Posted by Ari Ekroos

About Ari Ekroos

Professor of Environmental and Energy Law at the University of Helsinki and Professor of Economic Law at the Aalto University. Ekroos is expert in environmental, climate and land use planning law. Ekroos has accomplished several research projects related to environmental and energy law (environmental protection legislation, energy related environmental law and nature conservation law) and environmental administration. Ekroos has also been involved with preparation of the most important parts of the Finnish environmental legislation. He has also been legal advisor in several legal cases.
This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *