EUTI C-43/10, ennakkoratkaisu (vesipolitiikka, yva, Natura)

EUTI:n suuren jaoston Kreikkan korkeimman hallinto-oikeuden (Symvoulio tis Epikrateias) ennakkoratkaisupyynnön johdosta asiassa C-43/10 11.9.2012 antamassa ratkaisussa otetaan kantaa harvinaisen moniin EU:n ympäristölainsäädännön tulkintakysymyksiin. Kysymykset koskevat vesipolitiikan puitedirektiivin (mm. suunnitelmien laatimisen määräajat), YVA-direktiivin (esim. hankkeesta lailla säätäminen, 1 art. 5 kohta), luontodirektiivin (erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy, 6 art. 4 kohta). Tässä ei ole mahdollista koko pitkää ratkaisua tai sen taustoja selostaa, vaan esiin tuodaan vain muutama tausta-asia ja ratkaisun lopputulos. Uskoisin, että tulevaisuudessa ratkaisua tullaan tarkastelemaan monessa yhteydessä merkittävästi tarkemmin ja siihen tullaan viittaamaan lukemattomissa yhteyksissä.

Taustaa

Koko asian taustalla on Kreikan viranomaisten vuosina 1991 ja 1992 hyväksymä Akheloos-joen yläjuoksun osittaista siirtämistä koskeva hanke, jossa mm. 18,5 kilometrin pituisella tunnelilla joen vesi johdettaisiin Thessalian alueen kastelutarpeiden ja sähköntuotantotarpeiden sekä yhdyskutien vedentarpeen tyydyttämiseksi. Asia kävi useaan kertaan ympäristöjärjestöjen ja asukkaiden valitusten johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja lopulta Kreikassa hankkeesta säädettiin lailla vuonna 2006. Lain EU-oikeuden mukaisuus saatettiin kuitenkin vielä korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi ja se pyysi EUTI:n ennakkoratkaisua (esitti 14 kysymystä, ks. EUTI:n päätöksen 41 kohta).

EUTI:n ratkaisu: (tekemäni lihavoinnit osoittavat eräitä tärkeitä seikkoja)

1)      Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 6 kohtaa ja 24 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että niissä vahvistetaan jäsenvaltioille asetetun määräajan, joka koskee vesipiirien hoitosuunnitelmien julkaisemista, päättymispäiväksi 22.12.2009 ja jäsenvaltioilla olevan enimmäisajan, joka koskee kyseisen direktiivin, etenkin sen 3–6, 9, 13 ja 15 artiklan, täytäntöönpanoa, päättymispäiväksi 22.12.2003.

2)      Direktiiviä 2000/60 on tulkittava siten, että

–        se ei ole lähtökohtaisesti esteenä kansalliselle säännökselle, jossa sallitaan 22.12.2009 edeltävänä ajanjaksona vedenjuoksun siirtäminen vesistöalueelta toiselle tai vesipiiristä toiseen, kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät ole vielä hyväksyneet asianomaisten vesipiirien hoitosuunnitelmia

–        tällainen siirtäminen ei saa olla omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisessä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamista

–        kyseinen siirtäminen voidaan kuitenkin – siltä osin kuin sillä voi olla saman direktiivin 4 artiklan 7 kohdassa mainitun kaltaisia veteen kohdistuvia haittavaikutuksia – sallia ainakin siinä tapauksessa, että saman säännöksen a–d alakohdassa mainitut edellytykset täyttyvät, ja

–        se, että vesistöalueen tai vesipiirin, johon vedenjuoksu siirretään, omat vesivarat eivät voi tyydyttää alueen juomaveden tarvetta, sähköntuotantotarpeita tai kastelutarpeita, ei ole ehdoton edellytys sille, että tällainen vedenjuoksun siirtäminen on yhteensopiva kyseisen direktiivin kanssa, jos aiemmin mainitut edellytykset täyttyvät.

3)      Se, että kansallinen parlamentti hyväksyy pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset vesialueiden hoitosuunnitelmat ilman, että minkäänlaista kansalaisille tiedottamista, heidän kuulemistaan tai heidän osallistumistaan koskevaa menettelyä on toteutettu, ei kuulu direktiivin 2000/60 14 artiklan eikä erityisesti sen 1 kohdan soveltamisalaan.

4)      Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, ja erityisesti sen 1 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä Kreikan parlamentin 2.8.2006 antaman lain 3481/2006 kaltaiselle laille, jossa hyväksytään pääasiassa kyseessä olevan kaltainen joen vedenjuoksun osittaista siirtämistä koskeva hanke kyseisen hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella, jota oli käytetty menettelyn, jossa oli noudatettu kyseisessä direktiivissä asetettuja kansalaisille tiedottamista ja heidän osallistumistaan koskevia velvollisuuksia, jälkeen tehdyn hallinnollisen päätöksen perustana, vaikka kyseinen päätös oli kumottu oikeusteitse, kunhan kyseinen laki on erityinen säädös siten, että kyseisen direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa lainsäädäntömenettelyssä. Kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava, että näitä kahta edellytystä on noudatettu.

5)      Pääasiassa kyseessä olevan kaltaista joen vedenjuoksun osittaista siirtämistä koskevaa hanketta ei ole pidettävä tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY soveltamisalaan kuuluvana suunnitelmana tai ohjelmana.

6)      Sellaiset alueet, jotka oli mainittu yhteisön tärkeinä pitämien alueiden kansallisessa luettelossa, joka oli toimitettu Euroopan komissiolle luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla, ja jotka oli tämän jälkeen otettu neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesta luettelosta Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 19.7.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/613/EY hyväksyttyyn yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon, kuuluivat sen jälkeen, kun päätös 2006/613 oli annettu tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle, kyseisessä direktiivissä tarkoitetun suojelun piiriin ennen kyseisen päätöksen julkaisemista. Etenkin kyseisen tiedoksiannon jälkeen asianomaisen jäsenvaltion oli myös toteutettava kyseisen direktiivin 6 artiklan 2–4 kohdassa säädetyt suojelutoimenpiteet.

7)      Direktiiviä 92/43 ja erityisesti sen 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että vedenjuoksun siirtämistä koskeva hanke, joka ei liity suoraan erityissuojelualueen suojeluun tai ei ole sen suojelun kannalta tarpeellinen mutta on omiaan vaikuttamaan kyseiseen alueeseen merkittävästi, hyväksytään, kun kyseisen alueen linnustoa koskevat tiedot puuttuvat tai sitä koskevat luotettavat ja ajantasaiset tiedot puuttuvat.

8)      Direktiiviä 92/43 ja erityisesti sen 6 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että syyt, joihin on vedottu vedenjuoksun siirtämistä koskevan hankkeen tueksi ja jotka liittyvät yhtäältä kasteluun ja toisaalta juomaveden toimittamiseen, voidaan katsoa sellaisiksi erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviksi syiksi, jotka ovat omiaan oikeuttamaan asianomaisten alueiden koskemattomuuteen vaikuttavan hankkeen toteuttamisen. Kun tällainen hanke vaikuttaa ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin ja/tai lajin sisältävän yhteisön tärkeänä pitämän alueen koskemattomuuteen, sen toteuttaminen voi olla lähtökohtaisesti oikeutettua juomaveden toimittamiseen liittyvistä syistä. Se voisi olla tietyissä olosuhteissa oikeutettua ensisijaisen tärkeiden suotuisten vaikutusten, joita kastelulla on ympäristöön, perusteella. Kastelu ei sen sijaan voi lähtökohtaisesti kuulua ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin näkökohtiin, jotka oikeuttaisivat pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen hankkeen toteuttamisen.

9)      Korvaavien toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa on otettava direktiivin 92/43 ja erityisesti sen 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen nojalla huomioon vedenjuoksun siirtämisen ulottuvuus ja sen edellyttämien rakennustöiden laajuus.

10)    Direktiivissä 92/43, kun sitä tulkitaan kestävän kehityksen tavoitteen, sellaisena kuin se vahvistetaan EY 6 artiklassa, valossa, ja etenkin sen 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sallitaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden osalta luonnollisen jokiekosysteemin muuttaminen suurelta osin keinotekoiseksi joki- ja järviekosysteemiksi sillä edellytyksellä, että kyseisen direktiivin kyseisessä säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät.

Pari nopeaa huomiota

Suomalaisesta näkökulmasta ehkä mielenkiintoisimmat seikat päätöksessä liittyvät luontodirektiiviin (Natura 2000) ja erityisesti 6 artiklan tulkintaan, mutta myös YVA-direktiivia koskevat perustelut on syytä lukea itse päätöksestä (ks. yvan osalta myös EUTI C‑128/09 eli ns. Boxus case). 6 artiklan 4 kohdan tulkinnassa silmiin pistää erityisesti juomaveden ja kastelun erottelu. Tästä on mahdollista ehkä saada johtoa myös muiden kysymysten osalta. Mielenkiintoista on myös se, että päätöksessä tuodaan esiin myös kestävän kehityksen periaate (EY 6 artikla).

Posted by Ari Ekroos

About Ari Ekroos

Professor of Environmental and Energy Law at the University of Helsinki and Professor of Economic Law at the Aalto University. Ekroos is expert in environmental, climate and land use planning law. Ekroos has accomplished several research projects related to environmental and energy law (environmental protection legislation, energy related environmental law and nature conservation law) and environmental administration. Ekroos has also been involved with preparation of the most important parts of the Finnish environmental legislation. He has also been legal advisor in several legal cases.
This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *