Yleiskaava/VAT, KHO 2012:67, Espoo yleiskaava

Espoon osayleiskaava Hista-Siikajärvi-Nupuri on saanut – ainakin tällä erää – “lopullisen” ratkaisunsa KHO:n päätöksellä (ks. KHO 2017:67). Yleiskaavassa oli osoitettu 19 0000 asukkaan asuinalue, jonka joukkoliikenne “olisi pohjautunut” Espoo-Vihti-Lohja radan sekä rantaradan hyödyntämiseen. Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien erityisten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle.

KHO katsoi, että asiakirjojen perusteella Espoon–Vihdin–Lohjan radan toteutumisen ajankohdasta ei ollut varmuutta, eikä kaupunginvaltuuston hyväksymään osayleiskaavaan ollut sisällytetty alueiden käyttöönottoon tai toteuttamiseen liittyviä ajoitusmääräyksiä, joilla olisi voitu varmistaa alueen rakentamisen ja raideyhteyden toteutumisen samanaikaisuus. KHO mukaan otettaessa huomioon erityisesti osayleiskaavalla suunnitellun alueen laajuus ja sijainti erillään muusta taajamarakenteesta, kaavaa laadittaessa ei ollut otettu huomioon joukkoliikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä. Osayleiskaavan kattaman alueen suunnittelu tuli toteuttaa maakuntakaavatasolta alkaen siten, että joukkoliikenteen edellytykset turvataan Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämällä tavalla. Mainittua tavoitetta ei voitu jättää toteutettavaksi alueen asemakaavoituksessa, vaan se oli otettava huomioon osayleiskaavan sisältövaatimusten tulkinnassa ja siten myös yleiskaavaa laadittaessa.

Nopeasti katsottuna oikeudellisesti mielenkiintoisia KHO:n ratkaisussa ovat ainakin seuraavat seikat:

– “näytön arviointi” Espoo-Vihti-Lohja radan toteutumisesta – KHO:n mukaan ei ollut varmuutta toteutumisen ajankohdasta – olisiko arvio ollut toinen, jos aikataulu olisi ollut olemassa? – olisiko edellytetty myös rahoituksen olemassaoloa?

– VAT:n suora merkitys kuntakaavoituseen – tässä tapauksessa maakuntakaavassa alue valkoinen, mutta kuitenkin etenemissuuntia olemassa – oliko maakuntakaava liian yleispiirteinen?

– yleiskaavoituksen edellyttäminen VAT:n perusteella eli se, että tavoitetta ei voinut jättää toteutettavaksi asemakaavoituksessa – asiasta irrotettuna tähän kannan ottaminen olisi outoa (ei siis voitane ajatella yleiseksi säännöksi), mutta asiayhteydessä ymmärrettävää

Yleisesti on kai mahdollista todeta, että VAT:eet (nimenomaan erityistavoitteet) ovat MRL:n nykyjärjestelmässä todella “kovia” eli niiden noudattamatta jättäminen  johtaa lainvastaisuuteen. Tässä mielessä VAT:n arviointi ohjauskeinona suhteessa kunnalliseen itsehallintoon vaatinee keskustelua.

Lopputuloksesta voi olla eri näkökulmista montaa mieltä. Jos näkökulmana olisi ilmastonmuutoksen hillitseminen, niin voisi ajatella tämänkin päätöksen osoittavan, että ilmasto-oikeuden alaan voidaan hyvin lukea myös perinteisempää ympäristöoikeutta.

Posted by Ari Ekroos

About Ari Ekroos

Professor of Environmental and Energy Law at the University of Helsinki and Professor of Economic Law at the Aalto University. Ekroos is expert in environmental, climate and land use planning law. Ekroos has accomplished several research projects related to environmental and energy law (environmental protection legislation, energy related environmental law and nature conservation law) and environmental administration. Ekroos has also been involved with preparation of the most important parts of the Finnish environmental legislation. He has also been legal advisor in several legal cases.
This entry was posted in Uncategorized and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *