Jakamistaloutta ilmassa –tarvitseeko autoa omistaa?

Oma auto on tunnetusti huonoin mahdollinen investointi. Se on käyttämättä 23 tuntia vuorokaudessa, arvo alenee tuhansilla euroilla vuodessa ja käyttämisestäkin valtio haluaa osansa, koska tunnetusti bensiinin hinnasta pääosa on veroa. Miksi siis auton omistaminen on niin tärkeää?

Vastaus on liikkuvuuden vapaudessa – omistamalla auton voit milloin tahansa lähteä minne vain. Resurssi on siis aina käytössä, lähditpä piipahtamaan kaupassa, viikonlopuksi mökille tai Lappiin lomalle. Vaihtoehtoja omistamiselle on ollut vähän. Auton vuokraaminen on ollut vaihtoehto, mutta sekin toimii parhaiten tilapäiseen tarpeeseen.

Viime vuosina jakamistalouden ja –ajattelun myötä erilaiset auton jakamiseen liittyvät ideat ovat ottaneet tulta ja ”car club”-tyyppisiä palveluja on tullut tarjolle. Ideana on, että maksamalla osallistumismaksun saat auton helposti käyttöösi varaamalla sen netistä, autoon pääsee sisälle mobiililaitteen avulla ilmoittamalla keskukselle ja sen voi noutaa kotia lähellä olevasta pisteestä. Käytön jälkeen se palautetaan samaan tai johonkin muuhun pisteeseen. Kuulostaa hyvältä!

Ehkä liiankin hyvältä, koska palvelut eivät ole levinneet vieläkään kovin laajalle. Ongelmat liittyvät saatavuuteen, koska kaikki haluavat auton samaan aikaan ja autot kertyvät väärille paikoille vääriin aikoihin.

Ajatus on kuitenkin hyvä ja sitä on laajennettu muillekin liikkumisen alueille, onhan polkupyöriä saatavissa monissa kaupungeissa vastaavalla mallilla. Voit ajaa pyörällä juna-asemalle, junalla kaupunkiin ja telineestä taas pyörä alle ja palautus kätevästi työpaikan palautuspisteeseen.

Jakamistaloudessa on siis ideaa ja sen laajennuksena ajatus liikkumisesta palveluna (mobility-as-a-service), jossa resurssin (auton, pyörän, tms) omistaminen ei ole välttämätöntä jotta resurssia voi hyödyntää. Odotamme innolla tämän toteutumista!

 

Markku Tinnilä  tutkii digitaalisen maailman ilmiöitä ja on erityisesti kiinnostunut uusista liikkumisen sovellutuksista

Kannattaako enää rakentaa kauppakeskuksia?

Verkkokauppa on lyönyt itsensä läpi kaikilla muilla alueilla paitsi päivittäistavarakaupassa, joten luulisi että lisätilan rakentaminen kauppakeskuksiin on tarpeetonta. Kuitenkin pääkaupunkiseudulla on rakenteilla ja suunnitteilla useita mega-luokan kauppakeskuksia. Kivistön uudelle asuntoalueelle vihdoin viimein avattavan kehäradan varteen tulee 100 000 neliön kauppakeskus. Tämä tarkoittaa Jumbon 85000 neliön ylittävää kokoa. Tämän lisäksi Kalasataman Redi on 60 000 m² ”city-kauppakeskus” ja Pasilaankin ollaan suunnitelmassa Triplaa samoissa suuruusluokissa.

Näyttää siis olevan vakaa usko siihen, että kuluttajat jatkossakin käyvät ostamassa tavaransa fyysisistä liikkeistä – ei kai niitä muuten kannattaisi rakentaa. Tätä perustellaan väestön muuttamisella pääkaupunkiseudulle, jonka odotetaan kasvavan vielä parilla sadalla tuhannella lähivuosikymmeninä. Yli miljoonan asukkaan metropoliin tarvitaan siis lisää kauppatilaa.

Toisaalta, verkkokauppa kasvaa maailmalla 20% vuosivauhtia ja Suomessakin 10%,  joten ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä, jotta sen markkinaosuus on merkittävä joka kaupan alueella. Erityisesti erikoistavarakaupassa verkkokauppa on selkeä kilpailija perinteiselle. Vai onko enää perinteistä kauppaa? Nykyään suurella osalla on oma verkkokauppansa, eli ollaan jo hybridimallissa, jossa perinteinen ja verkkokauppa tukevat toisiaan. Verkkokauppa.comin ratkaisu on hyvä esimerkki tästä. Myynti verkossa on osa konseptia, jota tukevat perinteinen myymälä ja erilaiset toimitusratkaisut postista aina auki olevaan 24/7 palvelupisteeseen.

Päivittäistavarakauppa on vielä pitkälti tämän kilpailun ulkopuolella, lukuunottamatta muutamia kotiinkuljetus ja noutopalveluja. Kun katsotaan maailmalle, niin konservatiivisenä pidetyssä Englannissa Tescon ”click and collect” palvelut ovat suuren mittakaavan bisnestä, jonka taustalle on rakennettu massiivisia automaattisia jakeluvarastoja ja –terminaaleja.

Väittäisin, että kyllä nämä meillekin tulevat ja voikin hyvällä syyllä kysyä, kannattaako kaupan rakentaa lisäkapasiteettia näillä tulevaisuuden odotuksilla?

 

Markku Tinnilä tutkii digitaalisen maailman ilmiöitä, erityisesti ihmisten ja tavaroiden liikkumisen uusia palveluita

Jakamistalous – resurssit täyskäyttöön!

Jakamistalous on 2010-luvun megatrendi, väittää Helsingin Sanomat  ja jakamistalous (share economy) onkin viime aikojen muotitermejä, ja sitä käytellään vapaasti kaikenlaisissa yhteyksissä. Mitä sen takana sitten on ja onko siinä järkeä?

Ajatellaan, että jokaisella perheellä on oma henkilöauto, jota tyypillisesti käytetään työmatkoihin ja vapaa-ajalla. Sillä siis ajetaan aamuisin puoli tuntia töihin, pidetään 8 tuntia pysäköintipaikalla, ja taas toiset puoli tuntia kotiin. Illalla viedään lapsia harrastuksiin ja liikutaan omiin vastaaviin, jolloin liikkeellä ollaan vaikkapa reilu tunti. Auto on siis hyötykäytössä 2 tuntia vuorokauden 24 tunnista! Triviaali esimerkki voidaan väittää. Toisaalta missään yrityksessä ei investoitaisi laitteeseen, jota käytetään näin vähän.

Jos autoa voisi joku muu käyttää päivällä, käyttöaste nousisi. Puhumattakaan jos joku sillä ajaisi öisin. Tuskin kuitenkaan kannattaa ajatella täyttä 24-tunnin hyötykäyttöä, mutta jo pienempikin käyttöasteen nostaminen vapauttaisi raharesursseja muuhun käyttöön.

Vastaavia esimerkkejä löytyy varmaan vaikka kuinka paljon; kannattaako omistaa kerran viikossa käytetty ruohonleikkuri, kerran kuussa käytettävä peräkärry tai kaksi kertaa talvessa käytettävät laskettelusukset? Ainakin osaan näistä kysymyksistä vastaus varmaankin on, että voisihan laitteen jakaa jonkun kanssa, vuokrata sellaisen, tai osallistua vuokrarinkiin.  Tähän on jo olemassa välineitä, kuten kuten Nappinaapuri.

Palveluyhteiskunnassa omistaminen ei enää ole edellytys jonkin resurssin hyödyntämiselle, vaan resursseja, olivatpa ne mitä vain, voi saada muutenkin käyttöön.  Arvomaailmamme on selkeästi muuttunut suuntaan, jossa meidän ei ole pakko omistaa kaikkea, vaan voimme myös lainata ja vuokrata. Tästä on hyötyä sekä yhteiskunnalle ja myös yksilölle.

Markku Tinnilä  tutkii digitaalisen maailman ilmiöitä ja on erityisesti kiinnostunut uusista liikkumisen sovellutuksista