Onko yksityinen sektori todella kustannustehokkaampi palveluntuottaja?

Julkisuudessa on viime aikoina esitetty erilaisia näkemyksiä yksityisen sektorin kustannustehokkuudesta suhteessa julkiseen palvelutuotantoon. Keskustelu on pyörinyt erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon ympärillä. Esim. kuuden suurimman kaupungin keräämien vertailutietojen perusteella ostopalvelut ovat reilusti omaa tuotantoa halvempia.

Tehokkuutta koskevia uutisia lukiessa on syytä muistaa, että ulkoistamiseen liittyy monenlaisia kustannuksia. Yksikkökustannukset kertovat vain osan totuudesta. Todelliset kustannukset edellyttävät laajempaa analyysia, kuin pelkän palveluntuottajan laskutuksen vertailua omaan tuotantoon. Kustannustehokkuutta arvioitaessa tulisi huomioida ulkoistuksen aiheuttamat transaktiokustannukset, joka tarkoittaa toimittajan valinnasta, implementointivaiheesta, sopimusten hallinnasta ja palveluosaamisen ylläpitämisestä seuraavia kustannuksia.

Järjestäessään sosiaali- ja terveyspalveluita julkinen sektori ei voi yksityistää palvelua (kuten usein kuvataan), vaan vain ulkoistaa sen tuotannon. Yksityistäminen tarkoittaisi vastuun siirtämistä yksityiselle sektorille ja se ei nykylainsäädännön puitteissa ole mahdollista. Koska julkinen taho ei voi ulkoistaa vastuuta tuotannon laadusta eikä sen kustannuksista syntyy väistämättä transaktiokustannuksia. Ja hyvä niin, koska erityisen hälyttävänä voidaan nähdä tilanne, jossa kustannuksia ei synny lainkaan. Jos ostavalle organisaatiolle ei synny transaktiokustannuksia, on käytännössä tuotannon lisäksi ulkoistettu myös vastuu.

Toisaalta on syytä tiedostaa ulkoistamisprosessin kautta syntyvät välilliset hyödyt. Jotta ulkoistettua palvelua voidaan johtaa, tulee tilaavan organisaation määritellä palvelun sisältö, tavoitteet sekä niihin kohdistuvat seurantamittarit. Ennen ulkoistamista organisaation on siten tunnettava palvelutuotannon kustannusrakenne, asiakastarpeet ja markkinaolosuhteet. Mikäli analyysin perusteella ulkoistamista ei nähdä järkeväksi, saadaan tuloksista työkaluja sisäisen palvelutuotannon kehittämiseen. Taposen ja Kaupin tutkimukseenkin perustuen voidaan sanoa, että ulkoistamisprosessi useimmissa tapauksessa parantaa palvelun järjestämisestä vastaavan tahon osaamista ja tietämystä esim. asiakastarpeista.

Yksityinen sektori voidaankin nähdä hyvänä kirittäjänä palvelusta vastaavalle taholle ulkoistettujen palveluiden tarjoamien esimerkkien kautta. Vertaamalla palvelutuottajan toimintatapoja sisäisiin toimintatapoihin tarjoutuu julkiselle sektorille mahdollisuus poimia hyvät käytännöt osaksi omaa tuotantoaan. Esimerkkinä mainittakoon Espoon kaupunki, jossa ulkoistusten seurauksena ymmärrys prosessien tehostamisesta ja laadukkaammasta palvelusta on kasvanut. Käytännössä toiminnan mittaamisen ja seurannan parantamisella saavutettiin kahden kuukauden lääkärin vastaanottojonojen lyhentyminen reiluun viikkoon.

Liian usein argumentointi ulkoistamisen hyödyistä alkaa ja loppuu ideologiaan. Ulkoistamisen vaikutukset palvelun laatuun, kustannuksiin sekä tilaavaan organisaatioon ovat kompleksisempia kuin useimmissa uutisissa annetaan ymmärtää. Poliittinen päätöksenteko on vakaammalla pohjalla, kun valmistelu perustuu faktatietoon yksinkertaistuksien sijasta.

Kirjoittajista Suvituulia Taponen tutkii julkisen palvelutuotannon tehostamisen keinoja hankintojen avulla. Jussi Pyykkönen on erikoistunut ict-hankintoihin, innovaatioverkostoihin sekä työmarkkinatutkimukseen.

Kirjoitukseen perustuva haastattelu on julkaistu Kuntalehden 12/2015 sote-teemanumerossa laajemman aihetta käsittelevän jutun yhteydessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *