Kannattaako enää rakentaa kauppakeskuksia?

Verkkokauppa on lyönyt itsensä läpi kaikilla muilla alueilla paitsi päivittäistavarakaupassa, joten luulisi että lisätilan rakentaminen kauppakeskuksiin on tarpeetonta. Kuitenkin pääkaupunkiseudulla on rakenteilla ja suunnitteilla useita mega-luokan kauppakeskuksia. Kivistön uudelle asuntoalueelle vihdoin viimein avattavan kehäradan varteen tulee 100 000 neliön kauppakeskus. Tämä tarkoittaa Jumbon 85000 neliön ylittävää kokoa. Tämän lisäksi Kalasataman Redi on 60 000 m² ”city-kauppakeskus” ja Pasilaankin ollaan suunnitelmassa Triplaa samoissa suuruusluokissa.

Näyttää siis olevan vakaa usko siihen, että kuluttajat jatkossakin käyvät ostamassa tavaransa fyysisistä liikkeistä – ei kai niitä muuten kannattaisi rakentaa. Tätä perustellaan väestön muuttamisella pääkaupunkiseudulle, jonka odotetaan kasvavan vielä parilla sadalla tuhannella lähivuosikymmeninä. Yli miljoonan asukkaan metropoliin tarvitaan siis lisää kauppatilaa.

Toisaalta, verkkokauppa kasvaa maailmalla 20% vuosivauhtia ja Suomessakin 10%,  joten ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä, jotta sen markkinaosuus on merkittävä joka kaupan alueella. Erityisesti erikoistavarakaupassa verkkokauppa on selkeä kilpailija perinteiselle. Vai onko enää perinteistä kauppaa? Nykyään suurella osalla on oma verkkokauppansa, eli ollaan jo hybridimallissa, jossa perinteinen ja verkkokauppa tukevat toisiaan. Verkkokauppa.comin ratkaisu on hyvä esimerkki tästä. Myynti verkossa on osa konseptia, jota tukevat perinteinen myymälä ja erilaiset toimitusratkaisut postista aina auki olevaan 24/7 palvelupisteeseen.

Päivittäistavarakauppa on vielä pitkälti tämän kilpailun ulkopuolella, lukuunottamatta muutamia kotiinkuljetus ja noutopalveluja. Kun katsotaan maailmalle, niin konservatiivisenä pidetyssä Englannissa Tescon ”click and collect” palvelut ovat suuren mittakaavan bisnestä, jonka taustalle on rakennettu massiivisia automaattisia jakeluvarastoja ja –terminaaleja.

Väittäisin, että kyllä nämä meillekin tulevat ja voikin hyvällä syyllä kysyä, kannattaako kaupan rakentaa lisäkapasiteettia näillä tulevaisuuden odotuksilla?

 

Markku Tinnilä tutkii digitaalisen maailman ilmiöitä, erityisesti ihmisten ja tavaroiden liikkumisen uusia palveluita

Kestävä kehitys ja kuluttajien mieltymykset

Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia käyttämiensä tuotteiden eettisyydestä. He haluavat, että tuotteet on suunniteltu ja tuotettu luonnonvaroja säästäen sekä työntekijöiden perusoikeuksia kunnioittaen. Näkyvätkö tällaiset tavoitteet kuluttajien ostokäyttäytymisessä, vai esittävätkö he vain tällaisia toiveita julkisuudessa?

Tutkimme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa kuluttajien tuoteominaisuuksiin liittyviä preferenssejä (mieltymyksiä eri vaihtoehtojen välillä) ja niiden vaikutusta toimitusketjujen hallintaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa tuotteiden ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kuluttajien ostopäätöksiin. Esimerkkituotteena käytimme matkapuhelimia ja preferenssi-informaatiota keräsimme suurelta joukolta Aalto-yliopiston eri koulujen opiskelijoita.

Löysimme neljä erilaista kuluttajaryhmää: päivittäjät, budjetoijat, ympäristöaktivistit ja harvoin puhelinta vaihtavat. Näihin ryhmiin kuuluvien opiskelijoiden näkemyksiä verrattiin myös Suomesta kerättyyn Atlas-asennedataan sen selvittämiseksi, ovatko eri ryhmiin kuuluvat henkilöt todennäköisesti ”ympäristöystävällisiä”.

Päivittäjiä oli yhteensä 22,1 % kaikista vastanneista ja he uusivat puhelimensa keskimäärin 18 välein. Päivittäjät olivat nimensä mukaan kiinnostuneita pääasiassa ohjelmistojen ja laitteiden päivityksestä eivätkä he olleet valmiita maksamaan lisähintaa ympäristöystävällisistä puhelimista.

Budjetoijia oli yhteensä 10,9 %. Tähän ryhmään kuuluu pääasiassa miehiä, jotka hankkivat halpoja puhelimia. Tähän ryhmään kuuluvilla henkilöillä oli muita opiskelijoita vähemmän vihreitä arvoja eivätkä he olleet valmiit maksamaan lisähintaa ympäristöystävällisistä puhelimista.

Ympäristöaktivisteja oli yhteensä 40,8 %. He olivat pääosin yli 27 vuotiaita naisia. He myös pitivät tärkeänä, ettei tuotteissa tai tuotannossa ole käytetty ympäristölle vaarallisia materiaaleja ja, että koko toimitusketjussa on otettu huomioon kestävä jätteenkäsittely. Edelleen tämä ryhmä piti tärkeänä sitä, mitä tuotteelle tapahtuu elinkaaren päättyessä ja miten sen osat ja komponentit kierrätetään.

Harvoin puhelinta vaihtavavia oli yhteensä 26,2 %. He olivat pääosin alle 27 vuotiaita ja heille tärkeintä on puhelimen kestävyys ja pitkää käyttöikä. Harvoin puhelimia vaihtavat eivät ole halukkaita maksamaan lisähintaa ympäristöystävällisistä puhelimista.

Kuluttajien suhtautuminen erilaisiin tuotteiden ominaisuuksiin vaihtelee suuresti riippuen kuluttajien elämänarvoista. Vaikka suuri osa kuluttajista on entistä kiinnostuneempi käyttämiensä tuotteiden eettisyydestä, vain osa kuluttajista on valmis maksamaan lisähintaa eettisistä tuotteista. Osa kuluttajista näyttää arvostavan enemmän tuotteiden teknisiä ominaisuuksia, puhelimen pitkäikäisyyttä ja halpaa hintaa.

Kuluttajien lisääntynyt kiinnostus tuotteiden eettisyyttä kohtaan edellyttää yrityksiltä toimitusketjujensa tehokasta hallintaa. Niiden tulee myös kyetä ottamaan erilaiset kuluttajaryhmät huomioon tuotesuunnittelussa ja markkinoinnissa.

Markku Kuula

Allekirjoittanut on ollut mukana kirjoittamassa artikkelia Consumer preferences for sustainability and their impact on supply chain management – The case of mobile phones, joka on julkaistu lehdessä: International Journal of Physical Distribution & Logistics Management Vol. 43 No. 5/6, 2013