Kokeilut – impulsiivista toimeen tarttumista vai tarkkaan harkittua tutkimusta?

Twitterin mukaan Riitta Raesmaa otti käyttöön kokeilukulttuuri-käsitteen Kauppalehteen kirjoittamassa blogissaan jo viitisen vuotta sitten. Sen jälkeen monet ovat puhuneet resurssiviisaudesta, asiakaslähtöisestä ideoinnista ja kokeilemalla kehittämisestä, mutta vasta tänä keväänä siitä on muodostunut ilmiö. Virkamiehet ja päättäjät kannustavat julkisen sektorin kokeiluihin. Osalle suomalaisista toimintatapa on jo entuudestaan tuttua.

Tutkijan hattu päässä voi kysyä mitä kokeilulla oikein tarkoitetaan? Kun ajatushautomo kirjoittaa kokeiluista ja ihmislähtöisestä ohjauksesta tarkoittaako se samaa kuin hallitusohjelman kokeilutoiminta?

Demos Helsinki määrittelee kokeilun ”väliaikaiseksi asetelmaksi, jonka avulla toimenpiteiden hyödyllisyyttä voidaan ennakoida ja tutkia ennen niiden laajempaa käyttöönottoa”. Valtioneuvosto on kirjannut, että ”kokeiluilla tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluita, edistetään omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistetaan alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä. Kokeiluissa hyödynnetään kansalaislähtöisiä toimintatapoja.”

Syntyy vaikutelma, että osalle kokeilu tarkoittaa kokeilemalla tutkimista ja osalle kokeilemalla kehittämistä. Ensimmäisen juuret lienevät näyttöpohjaisuudessa (engl. evidence-based policy), kun taas jälkimmäinen nojautuu enemmän muotoiluajatteluun (design thinking), liiketoiminnallisiin kokeiluihin (business experiments) ja ehkä myös lean-johtamisfilosofian (lean thinking) periaatteisiin.

Termistä viis. Tavoitteena on fiksumpien päätösten tekeminen. Sillä paremmat päätökset tuppaavat johtamaan parempiin tuloksiin. Valtioneuvosto voisi selkiyttää tilannetta jakamalla kokeilutoiminnan kolmeen luokkaan seuraavasti:

Kokeilut blogin sisältökuva

Jaottelua voi hyödyntää kokeilutoiminnan edistämisessä. Vaikka kokeileminen lähtökohtaisesti vähentää suunnittelun tarvetta, hyvää johtajuutta tarvitaan edelleen. Kokeilevat johtajat poistavat esteitä, kannustavat, ideoivat, valmentavat ja tarvittaessa ottavat syyn niskoilleen. He myös huolehtivat siitä, ettei kokeileminen ole päätöntä testailua tai hyvin vuoksi tutkimista. Epäonnistuakin saa, kunhan epäonnistuu nopeasti ja oppii virheistään.

Katariina Kemppainen on lean-johtamisfilosofian puolestapuhuja.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *