Yhtä juhlaa

Nepalilaisten vuoden suurin juhla Dasain alkaa hiljalleen olla ohitse. Juhlan tarkkaa syytä en onnistunut saamaan selville. Perimmäinen tarkoitus tuntui olevan perheen kokoontuminen ja hyvän ruuan syöminen. Juhlan tärkeydestä kertoo että sähkökatkoista luovutaan sen ajaksi. Tämä on mahdollista sillä dasainin aikaan kaikki valtion virastot sekä tehtaat ovat kiinni joten energiaa riittä kotitalouksille koko maahan.

Dasainin ajaksi koulusta annettiin viisitoista päivää lomaa. Nepalilaiset hajaantuivat kotikyliinsä ympäri maata. Käytännössä tämä tarkoitti, että joka ikinen Kathmandusta poispäin matkaava bussi sekä myös kaikki muut mahdolliset liikennevälineet olivat totuttuun verrattunakin erittäin täyteen ahdettuja ja tiet täysin tukossa.

Samoin dasainin alussa ruuhkaista oli Kathmandun keskustassa. Ainakin osalla nepalilaisista on tapana hankkia dasain-lahjoja läheisilleen. Lisäksi ruuanlaittotarvikkeet on ostettava. Pääostoskatu sivukatuineen oli aivan täynnä. Piti vain yrittää liikkua ihmisvirran mukana. Dasainin tärkeimpien päivien aikaan tilanne samalla paikalla oli taas täysin päinvastainen. Suurin osa liikkeistä oli suljettu ja kadut olivat melkeinpä autioita. Tuli halpa shoppailukierros…

Hyvien nepalilaiskontaktien ansiosta pääsin seuraamaan juhlintaa aitiopaikalta ja jopa osallistumaan. Erittäin tärkeä osa dasainia on tika-seremonia. (Tika on sitä useimmiten punaista asiaa jota laitetaan otsaan.) Tiettynä päivänä aamu alkaa sillä että talon vanhin laittaa tikaa muille. Muun päivää kierretään sukulaisilla saamassa tikaa taaskin aina vanhimmilta tai ainakin itseään vanhemmilta. Ymmärtääkseni käytäntöjä voi olla hieman erilaisia kastista ja perheestä riippuen.

Ystäväni kutsui minut ja Saran enonsa taloon seuraamaan tika-seremoniaa. Tietenkään emme joutuneet tyytymään pelkästään katsojan rooliin. Kun perhe oli käyty läpi seurasi minun vuroni. Tikan lisäksi vanhimman kuuluu antaa kaikille hedelmä, rahaa ja kukanterälehtiä. Tähän tarkoitukseen voi käyttää vain uusia seteleitä. Saimme siis kaikki kaksi sileää kymmenen rupian seteliä, banaanin, jonkinlaisen leivoksen, kukan terälehtiä, jotain ruohoja ja kaksi kangasnauhaa. Nauhat solmittiin kaulan ympärille ja kukan terälehdet ripoteltiin hiuksiin siunauksiksi ja ruohot joko laitettiin hiuksiin tai korvan taakse. Kyllä oli tosi nepalilainen fiilis.

Kuvassa olen kaverini kanssa tikat otsassa.

Erittäin jännittäviä asioita olin päässyt seuraamaan myös edellisenä päivänä toisen ystäväni luona. Se päivä oli pyhitetty elämäämme helpottavin kulkuneuvjen ja ilmeisesti myös voimalaitosten palvomiseen. Tuon päivän ajan ne olivat jumalia. Ystäväni omistaa moottoripyörän ja aamu alkoi pyörän pesemisellä. Kun pyörä oli pesty ja vahattu oli aika toteuttaa puja eli palvontamenot. Ystäväni ripotteli isänsä kanssa kukkien terälehtiä ja laittoi tikaa pyörän eri osien kuten moottorin päälle. Pyörän juurella paloi suitsuke ja pyörälle “uhrattiin” guava (guava on hedelmä). Pyärän sarveen sidottiin punainen kangassuikale ja kaiken päälle pirskoteltiin jotain nestettä. Välillä he kumartelivat pyörälle ja isä hoki toimituksen ajan jotain rukouksen tapaista. Ystäväni perheen kanssa asuva poika toteutti samankaltaisen toimituksen polkupyörälleen.

Todistusaineistoa tapahtuneesta, jos ette muuten usko. 

Sinä päivänä jokaisessa kulkuneuvossa roikkui punaista nauhaa tai mala eli eräänlainen kukkalei. Ilmeisesti isomille autoille ja erittäin isoille laitteille kuten lentokoneille uhrataan lisäksi eläimiä, käsittääkseni enimmäkseen vuohia. Ainakin kaupunkiin tullessani oli bussissa sekä katto että takakontti täytetty vuohilla. Kotiin Dhulikheliin palattuani taas löysin majapaikkamme generaattorin päältä kanan pään. Ehkä se toimii paremmin jatkossa…

Näiden vakavien seremonioiden lisäksi dasainiin kuuluu myös hieman hilpeämpiä asioita. Dasainin ajaksi joka kylään rakennetaan bambukeinu. Keinun idea on ystäväni mukaan kerran vuodessa vapauttaa maa jalkojemme alta. Varsinkin lapset tuntuvat rakastavan noita keinuja mutta kyllä ne vähän vanhemmistakin hauskoja ovat.

Lasten jälkeen oli meidän vuoro…

Toinen dasainin ajanviete ovat korttipelit. Yleensä pelejä pelataan rahasta. Itsekkin pääsin kokeilemaan ja lopputuloksena hävisin ystävälleni kokonaiset kaksi rupiaa eli noin kaksi senttiä. Ihan hyvin taidan jo näitä nepalilaisten pelejä osata näin aloittelijaksi. Samalla myös selvisi, mihin näitä käytännössä arvottomia yhden ja kahden rupian rahoja tarvitaan.

Dasainia seuraa reilun kahden viikon päästä seuraava juhla Tihar. Odotan innolla millaista jännää silloin tapahtuu….

Lohdutukseksi kandia pakertaville ystävilleni voin kertoa, että opiskelu on täälläkin rankkaa.