Yhdistelmä-DNA-tekniikan perusteet, Veli-Pekka Lehto

Luennolla esiteltiin eri DNA-tutkimuksen menetelmiä ja niiden sovelluksia. Luennon aihe oli siksi mielenkiintoinen, että se liittyi bioinformaatioteknologiaan vielä selkeämmin kuin aiemmat luennot. Mielenkiintoisinta DNA-tekniikassa minulle on se, miten sairauksia ja mutaatioita voidaan tunnistaa, ehkäistä ja hoitaa DNA-tutkimuksen avulla ja näin kehittää yksilöllisempää lääketiedettä.

Luennon alku oli DNA-n rakenteen ja DNA-synteesin kertausta, eli samaa asiaa kuin edellisellä luennolla. Sen sijaan luennon jälkimmäinen puolisko oli niin täynnä uutta asiaa ja uusia käsitteitä, että sitä oli aiheen mielenkiintoisuudesta huolimatta välillä vaikea seurata.

Luennolla käytiin läpi DNA:n hybridisaatiota, leimaamista, kloonaamista ja sekvensointia. Tärkein esitellyistä menetelmistä on PCR eli polymeraasiketjureaktio, jolla saadaan tuotettua DNA:sta suuri määrä kopioita nopeasti. Sille on monia sovelluksia, esimerkiksi DNA:n kloonaus, mutaatioiden tunnistaminen ja DNA:n avulla tehtävä yksilöiden tunnistaminen.

DNA-fingerprintingistä luennoitsija kertoi esimerkin rikostutkinnasta. Vaikka tunnistaminen on äärimmäisen tarkkaa, ei rikosten selvittäminen välttämättä helpotu, koska rikolliset oppivat nopeasti huijaamaan tutkijoita esimerkiksi levittämällä rikospaikalle usean ihmisen DNA:ta. DNA-fingerprinting tuo paljon mahdollisuuksia, mutta toisaalta joudutaan pohtimaan, missä tilanteissa on eettistä tallentaa ihmisten DNA-tietoja.

Asiaa oli ihan liikaa yhdelle luennolle. Paljon jäi oppimatta, mutta ainakin luennolta sai jonkinlaisen yleiskäsityksen DNA-tekniikoista ja niiden tavoitteista. Erityisesti DNA-computing vaikutti niin mielenkiintoiselta, että siitä aion etsiä lisätietoa