XQ Elektalle

Elektan toimitilat Suomessa sijaitsevat Hakaniemen Ympyrätalossa.  Samaisen talon Mehiläisessä olen vieraillut aiemminkin, onkohan firmojen välillä täällä yhteistyötä?

Meitä tullaan hakemaan alakerran hissiaulasta ja ekskursio voi alkaa.  Ensimmäisenä tiloihin astuessani olin vaikuttunut tyylikkäästä vastaanotto- tai odotustilasta, mutta tunnelmani hieman latistui kun kävelimme maisemakonttorin halki esitystilaan.   Avokonttori on viihtyisän näköinen, mutta töiden tekeminen ei sellaisessa ole optimaalista.

Seuraavaksi oli esitys Elektan historiasta, mistä jonkin verran olikin jo kuultu luennoilla ja ekskursiolla Biomag-laboratoriaan, jonka MEG-laitteet ovat siis peräisin Elektalta.  Suomen toiminta alkoi 80-luvun loppupuolella Neuromagin nimellä silloisen TKK:n kylmälaboratorion tutkimustyön jatkeena.  Vuonna 2003 Elekta osti Neuromagin strategiaansa tukemaan.  Laitteiden hinnoista ei puhuttu, mutta niiden täytyy kustantaa merkittävästi, jos 80 myytyä laitetta kattaa esimerkiksi 30 henkilön 10 vuoden palkat ja tilavuokrat.

Historiikista siirryttiin varsinaisen tekniikan esittelyyn.  306-kanavainen MEG on ollut kohta kymmenisen vuotta kehityksen huipulla.  Laitetta tukeva ohjelmisto on varmasti kehittynyt paljon, mutta enempää antureita ei ole kannattanut laitteeseen laittaa, koska anturit joutuvat valmistusteknisistä syistä olemaan vähintään 3 sentin päässä korteksista.  Näin pitkällä etäisyydellä signaali on “pehmentynyt” sen verran, että vierekkäisillä antureilla ei saada merkittävää hyötyä.  Anturit täytyy pitää neljässä kelvinissä, ja kypäräosan ja anturien välissä on eristyskerroksena tyhjö.  Materiaaleja ei voi ohentaa jos lämpötilaeroa ei saada pienennettyä.  Tässä onkin ilmeisesti ollut jonkin verran kehitystä nestetypessä toimivilla antureilla, mutta toistaiseksi kyseessä olevat anturit ovat niin kohinaisia että tämä ei ole kannattanut. Itselle tuli mieleen että tässä voisi ehkä olla jotain kehityssuuntia interferometrian tai vastaavan keinoin.  Esimerkiksi koneoppimisessa on keinoja reagoida häiriöihin eli virheelliseen mittausdataan automaattisesti alla olevan matemaattisen mallin tukemana.  Näitä tekniikoita toki jo käytetäänkin.

Esitys häiriösignaalin poistosta mittausdatasta oli mielenkiintoinen.  Koska mitatun datan pitää olla tietyllä alueella, voidaan häiriösignaalia suodattaa automaattisesti.  Aiheen matematiikkaan ei sen enempää syvennytty, eikä siitä tällaisessa tilanteessa olisi varmaan mitään päähän jäänytkään, mutta tulokset puhuivat puolestaan.  Signal Space Projection ja Signal Space Separation jäivät mieleen; edellisessä mittaussignaali projisoidaan häiriösignaalia kohtisuoraan olevaan tasoon, jolloin häiriö häviää, jälkimmäisessä jaetaan signaaliavaruus kypärän sisäiseen ja kypärän ulkopuoliseen avaruuteen.  Jos kypärän sisältä näyttäisi tulevan mahdotonta signaalia (esimerkiksi hammasrautojen takia), se voidaan tulkita häiriöksi.  Jos kaksi signaalia korreloivat kypärän sisällä ja ulkopuolella, kyseessä on erittäin todennäköisesti häiriösignaali, koska aivot eivät reagoi tuolla tavalla ulkopuoliseen signaaliin.

Lopuksi päästiin vielä tutustumaan maailman häiriöisimmässä paikassa olevaan MEGiin.   Ympyrätalon kellarissa olevassa magneettisuojatussa huoneessa oleva MEG nappaa signaalia metrosta, liikenteestä, ratikoista, hisseistä ja parkkihallissa pyörivistä autoista.  Vaikka MEG on magneettisuojatussa kopissa, niin tuhannesosakin ympäristön magneettisista häiriöistä tarkoittaa melkoista vispausta anturidatassa.  Signaalista suodatetaan ohjelmallisesti häiriöt ja hämmästyttävän hyvin se toimi.

Elektan ihmiset olivat ystävällisiä ja ammattitaitoisia, varmasti tuollakin olisi mukava olla töissä 🙂