Virologia

Keskiviikkona 13.2. Maria Söderlund-Venermo luennoi meille Virologiasta. Luento keskittyi varsinkin virusten rakenteeseen, luokitteluun ja toimintaan, mutta jonkin verran tuli esille myös niiden aiheuttamia sairauksia ja vaikutuksia isäntäeliöihin. Virukset käsiteltiin lukiossa mielestäni melko pintapuolisesti, erityisesti bioteknologian kautta ja niiden aiheuttamiin ongelmiin paneutuen, joten luennolla tuli paljon uutta mielenkiintoista tietoa tästä mystisestä eliöstä itsestään.

Aluksi luennolla pureuduttiin luonnollisesti itse viruksen määrittelyyn, joka ei ole aivan yksiselitteistä. Yleensähän viruksia ei luokitella eliöiden kuuteen kuntaan ja ne ovat itsenäisenä (luennoitsijan sanoin) eloton kappale materiaa, mutta jako on todella epäselvä – pystyväthän ne kuitenkin lisääntymään ja muuntelemaan, kuten muutkin eliöt, ja niissä on myös samanlaisia rakenteita. Lwoffin kriteerit auttoivat kuitenkin hahmottamaan virusten ominaisuuksia esim. bakteereihin tai pelkkiin geeneihin verrattuna.

Virusten symmetria oli mielenkiintoinen detalji, joskin sen tarkka tunteminen vaikuttaa näin ensialkuun aika triviaalilta pikkutiedolta. Uutta oli myös se, että myös ilmeisesti viruksilla on omat faaginsa, jotka tekevät virukset sairaiksi. Viruksen pääsy soluun käsiteltiin myös hyvin ja selkeästi – lukiosta minulle oli jäänyt se käsitys, että endosytoosi on pääasiallinen menetelmä, mutta tapoja on monia: esim. suora luovuttaminen plasmamembraanin läpi (esim. bakteriofagi, joka ruiskuttaa perintöaineksensa sisään) ja virusvaipan ja solukalvon yhteensulautuminen. Solun sisällä kulkeutumisen yhteydessä oli hyvä tietää, että virus voi käyttää sen eri rakenteita, kuten mikrotubuluksia ja kuljetusproteiineja avukseen. Viime lukupiirin valossa oli mielenkiintoista myös tarkastella viruksen endosytoottista kulkeutumista solussa.

Aika paljon uutta tietoa tuli myös DNA- ja RNA -virusten toiminnallisista eroista: mm. se, että DNA-virukset monistuvat tumassa kun taas RNA-virukset sytoplasmassa, ja erot replikaatiostrategiassa. Jonkin verran tosin varsinkin luennon loppupuolelta jäi epäselväksi tai ei vain onnistunut tarttumaan päähän valtaisan tietotulvan ja uuden sanaston (dsRNA, ssDNA) takia, mutta yleiskuva virusten toiminnasta ja monimuotoisuudesta parani huomattavasti, ja tuleva lukupiiri tarjoaa onneksi tilaisuuden korjata tällaisia kokonaiskuvaan jääneitä puutteita.