Virologia, Maria Söderlund-Venermo, 13.2.2013

Maria Söderlund-Venermo Helsingin virologian osastolta luennoi meille aiheesta virologia. Luento oli mielestämme erittäin mielenkiintoinen ja sitä oli helppo seurata. Söderlund-Venermo kertoi mielenkiintoisia ja ajankohtaisia esimerkkejä virologiasta.

Virukset ovat solunsisäisiä loisia, jotka eroavat kaikista muista elinmuodoista. Virus muteeraa, kehittyy ja lisääntyy, joten sitä voidaan pitää elävänä organismina.  Virukset eivät kuitenkaan ole metabolisesti aktiivisia, vaan tarvitsevat aina isäntäsolun lisääntyäkseen. Virukset ovat erittäin pieniä(15-300 nm) joten niiden näkemiseen ja tutkimiseen tarvitaan elektronimikroskooppi. Virukset koostuvat proteiinista ja nukleiinihaposta ja joskus myös lipistä. Nukleiinihappo voi olla DNA tai RNA ja se voi olla 1- tai 2-säikeinen.

Viruksen monistumisen vaiheet solussa ovat järjestyksessä adsorptio, penetraatio, kuoriutuminen, proteiini- ja nukleiinihapposynteesi, kypsyminen ja vapautuminen. Adsorptiossa virus tulee esimerkiksi limakalvolle ja kiinnittyy johonkin tiettyyn reseptoriin jonka avulla se pääsee solun sisälle. Penetraatiossa virus tunkeutuu solukalvon läpi. On monia tapoja kuinka virus pääsee solun sisälle. Kuoriutumisessa viruksen genomi vapautetaan sytoplasmassa, tumakalvolla tai tumassa. Proteiini- ja nukleiinihapposynteesissä virus hajoaa ja solun oma proteiinituotanto alkaa tuottamaan ainesosia virukselle. Viruksen kypsymisessä nukleiinihappo ja proteiinit yhdistyvät uusiksi viruspartikkeleiksi. Sen jälkeen virus kootaan sen rakenneproteiinien määräämään järjestykseen. Lopuksi vapautumisessa virus poistuu solusta. Virus voi tappaa alkuperäisen solun tai jättää sen eloon.

Luento oli kaikin puolin erinomainen. Hurjimpana viruksena luennolla esiteltiin filoviruksiin kuuluva ebola jonka tappavuus on noin 80%. Mielenkiintoista oli myös kuulla että myös bakteereilla ja viruksilla on omia viruksia. Virusten viruksia kutsutaan virofaageiksi ja bakteerien bakteriofaageiksi