Viikkotehtävä: Kuinka saimme rikki 3 kookospähkinää

Pähkinä 1: älykkyys

  • Vaikka aivojen koko ja aivokuoren rypistyneisyys korreloivatkin älykkyyden kanssa, niin niistä ei voi suoraan päätellä ‘absoluuttista älykkyyttä’.
  • Mikä on älykkyyden määritelmä? Delfiinit eivät sodi tai raiskaa -> Ovatko ne siis älyykäämpiä kuin me? (jos sotivat tai raiskaavat, emme ole tästä tietoisia, ts. emme ole törmänneet sellaisiin lähteisiin). Emme myöskään hallitse pallon tasapainottelua nenän päällä (= motorista älykkyyttä), kuten monet koulutetut delfiinit ja Cristiano Ronaldo osaavat.

Pähkinä 2: kalvopotentiaali

  • Kalvopotentiaaliin vaikuttavat paitsi kalium-, niin myös mm. natrium- ja kloridi-ionien konsentraatiot ja kalvon läpäisykyky niiden suhteen. Lepopotentiaali lasketaan GHK-jänniteyhtälöllä (joka huomioi monta jonia ja niiden permeabiliteetit), josta Nernstin yhtälö on erikoistapaus yhdelle jonille.

Pähkinä 3: kaapeliteoria

  • Myeliinituppi ja Ranvierin kuroumat aiheuttavat aktiopotentiaalin saltatorisen eli hyppivän etenemisen.
  • Myeliinitupellisessa aksonissa aktiopotentiaali etenee soluväliaineessa ja uudistuu Ranvierin kuroumien ionipumppujen avulla, mikä nopeuttaa aktiopotentiaalia verrattuna tupettomaan hermosoluun.
  • Myeliinin hyöty perustuu nopeampaan johtumiseen soluväliaineessa kuroumien välissä.
  • Mistäs se nopea johtuminen sitten johtuu? Nopeampi johtuminen johtunee siitä, että myeliinituppi toimii eristeenä, jolloin virta ei pääse liikkumaan kalvon läpi (‘kohtisuora virta’) ja ohjaa siten etenevän virran kulkemaan soluväliaineessa (‘aksonin suuntainen virta’).
  • Jos myeliinituppi poistettaisiin, mutta pumput sun muut pysyisivät paikallaan, niin virran eteneminen olisi hitaampaa.
  • Solulle on myös energiataloudellisesti edullisempaa, että jonipumput ovat kerääntyneet tiheämmin kuroumien kohdalle, eivätkä jakautuneet tasaisesti koko kalvon pinnalle.