Viikkotehtävä 5

1.Conduction aphasia aiheuttaa henkilöllä vaikeuksia toistaa kuulemaansa. Potilaat sekoittavat yleensä äänteitä, käskettäessä toistamaan sanoja tai lauseita. Tämä melko lievä vamma on yleensä ajoittaista, eikä se välttämättä estä normaalia kanssakäymistä. Taudissa on Wernicken ja Brocan alueiden välinen yhteys häiriintynyt, tarkemmin Arcuate fasciculus eli eräs hermorata. Wernicken alue vastaa puheen/tekstin ymmärtämisestä ja Brocan alue puolestaan puheen tuottamisesta.

Visual agnosia tarkoittaa aivojen kyvyttömyyttä tunnistaa tai ymmärtää näkemäänsä. Esimerkiksi potilas ei tunnista näytettyjä esineitä tai henkilöitä kuvista, vaikka tuntee ne. Vaivaa on olemassa kahta eri päätyyppiä. Toisessa potilas pystyy kuvailemaan tai piirtämään näkemänsä tarkasti, mutta ei tunnista sitä. Vakavammassa päätypissä potilas taas ei pysty edes kuvailemaan näkemäänsä. Visual agnosia johtuu usein näköaivokuoren assosiatiivisten alueiden vammasta ohimolohkon ja takaraivolohkon välillä.

Apraxiassa taas ihminen ei pysty suorittamaan tai haparoi suorittaessaan opittuja liikkeitä, vaikka he tahtoisivat ja fyysisesti siihen pystyisivätkin. Apraxia johtuu usein vammasta vasemmassa aivopuoliskossa. Tyypillisesti otsa- ja päälakilohkoissa premotorisella aivokuorella tai täydentävällä liikeaivokuorella, vaikka vammat muuallakin voivat sen aiheuttaa.

Pure Alexia tarkoittaa vaikeutta lukea tekstiä, vaikka muut puheelliset taidot, kuten kirjoittaminen tai nimeäminen toimivat moitteettomasti. Oireet aiheuttaa yleensä vasemman aivopuoliskon näköaivokuoren vahingoittuminen. Tällöin käytössä on vain oikea näköaivokuori, joka ei spleniumin vahingoittumisen vuoksi saa yhteyttä Wernicken ja Brocan alueelle, jotka vastaavat tekstin ymmärtämisestä ja tuottamisesta. Potilas ei pysty lukemaan edes itse hetkeä aikaisemmin kirjoittamaansa.

2. Small-world-verkosto voidaan kuvata graafina. Small-world-verkoston tunnusmerkkejä: Graafin solmut eivät pääsääntöisesti ole naapureita, mutta jossa jokaiseen solmuun on mahdollista päästä muiden solmujen kautta. Eli toisinsanoen solmut eivät ole suoraan yhteydessä toisiinsa, mutta muiden solmujen kautta jokainen solmu voidaan saavuttaa. Etäisyys solmujen välillä kasvaa logaritmisesti solmujen lukumäärään nähden. Aivoille tällaisesta rakenteesta olisi hyötynä informaation siirron nopeus; kaikista hermosoluista toiseen on likimain yhtä monta muuta hermosolua välissä. Kaikki aivojen toiminnalliset alueet olisivat täten yhteydessä toisiinsa läheisemmin kuin nyt, joten aivojen muokkautuvuus ja eri alueiden yhteistyö voisi olla tehokkaampaa.