Viikkotehtävä 4:

Tehtävä 1

Tehtävä on lyhennelmä gradusta “Tarkkaavaisuuden vaikutus puheen merkityssisällön käsittelyyn: Aivojen herätevastetutkimus” <http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/3700/tarkkaav.pdf?sequence=2>

Tutkimuksen aiheena oli tutkia kuullun kielen merkityssisällön havaitsemista ja erityisesti sitä, miten tarkkaavaisuuden suuntaaminen vaikuttaa kuullun puheen sisällön tunnistamiseen. Kokeet tehtiin semanttisen virityksen menetelmällä. Semanttisen virittämisen menetelmä tarkoittaa tässä tilanteessa sitä, että koehenkilö kuulee sanapareja, josta hänen on tunnistettava mitä kohdesana tarkoittaa. Kohdesanan tunnistamisen oletetaan olevan siis nopeampaa jos ensimmäisellä sanalla on siihen merkitystä toisena tulevaan kohdesanaan. Semanttista virittämistä testataan usein siten, että koehenkilö vastaa sanaparin jälkeen, oliko kohdesana sana vai epäsana. Tässä tutkimuksessa mitattiin ns. N400-vaikutusta, joka mitataan voimakkaimmillaan pään pinnan keski- ja takaosissa noin 400 millisekunnin päästä sanaparin esittämisestä. Semanttinen virittäminen vaikuttaa N400 komponentin amplitudin korkeuteen siten, että amplitudi kasvaa jos ensimmäinen sana ei sovi merkityssisällöltään kohdesanaan.

Tutkimuksen tärkeimmät löydökset olivat, että N400-vaikutus mitattiin myös silloin, kun keskityttiin sanaparin sijasta luonto-ohjelmaan. Tutkimus oli mielenkiintoinen tai tärkeä sitä varten, että yleisesti on kuviteltu, että puheärsykkeet suodattuvat pois jo ennen merkityssisällön käsittelyä. Tämä tuntuu myös loogiselta tunnilla käsitellyn Cocktail-juhla ilmiön mukaan, jossa kovasta taustahälystä huolimatta voi keskittyä juttelemaan kaverin kanssa, mutta juteltaessa pystyy kuitenkin taustahälystä erottamaan jos oma nimi mainitaan. Tietenkin tästä huolimatta tutkimuksessa N400-vaikutus oli silti voimakkaampi jos sanapareja tarkkaillaan.

Tehtävä 2

Opiskeluvinkit muistin toiminnan parantamiseksi:

Lyhytkestoinen muisti on sitä, että pidetään passiivisesti mielessä asioita. Työmuisti eroaa tästä lyhytkestoisesta muistista siten, että tätä muistia käytetään aktiivisesti. Kun asiaa taas kertaa tarpeeksi monta kertaa, se siirtyy pitkäkestoiseen muistiin. Pitkäkestoiseen muistiin siirtymistä voidaan pitää jo oppimisena. Eli jos opiskeltaessa tulee eteen asia, jonka tadomme muistaa, niin se on ensiksi saatava lyhytkestoisesta muistista työmuistiin:

1. Ajattele lukemaasi asiaa ja mieti miten se liittyy/vaikuttaa seuraavaksi luettuihin asioihin.

Ei siis riitä että opeteltava asia luetaan kertaalleen, vaan sitä on ajateltava aktiivisesti. Kun näin on tehnyt, niin asia on työmuistissa. Tämän jälkeen asiaa on käsiteltävä ehkä useitakin kertoja uudestaan, niin asia tallettuu pitkäkestoiseen muistiin.

2. Kertaa opittavaa asiaa.

Kuitenkin oppimisen jälkeen, kun asiaa tarvitaan käytännössä, niin on tehtävä mieleenpalautus. Mieleenpalautus on helpompaa jos opittua asiaa tarvitaan käytännössä, jolloin sitä tulee muisteltua vähän väliä. Eli 2 vuotta sitten opittua asiaa ei saa helposti heti mieleen, vaan asiaa on ajateltava pitempään. Eli kun ihminen muistaa joitain asioita 2 vuoden takaisesta asiasta, niin se pyrkii täydentämään järkeilemällä ne asiat, joita ei muista. Samalla tavalla toimii muisti-Schemat: Kun on nähnyt monia saman tyylisiä asioita (verrattuna siihen, joka opittiin 2 vuotta sitten), niin oletetaan asian sisältävän myös näitä tyypillisiä piirteitä, jota saman kaltaisissa asioissa on.

3. Tee asiaa käytännössä vähän väliä, jotta mieleenpalautus nopeutuu.