Viikkotehtävä 4

1. Käyttäkää tieteellistä hakukonetta, esim. www.pubmed.org tai scholar.google.fi, ja hakekaa 12.4. tai 17.4. luentojen jostakin aiheesta mielenkiintoiselta vaikuttava artikkeli. Valitusta artikkelista laaditaan noin kahden kappaleen mittainen teksti, josta tulisi käydä ilmi tutkimuksen aihe, tärkeimmät löydökset, sekä miksi se on mielenkiintoinen tai tärkeä.

Koekysymyksiin vastatessa tapahtuva asioiden mieleenpalauttaminen edesauttaa oppimista – ainakin, jos osaa vastata kysymyksiin oikein. Tutkimuksen [1] tarkoituksena oli kuitenkin selvittää, mikä vaikutus oppimiseen on sellaisilla kysymyksillä, joihin vastaaja ei tiedäkään oikeaa vastausta.

Kokeissa 1 ja 2 koehenkilöiltä kysyttiin tietokilpailukysymyksiä, joista osa oli fiktiivisiä (esim. kuka kirjoitti kirjan X, jota ei siis ole oikeasti olemassakaan). Osa kysymyksistä näytettiin koehenkilöille ensin ilman vastauksia, jolloin he yrittivät vastata kysymykseen, ja saivat sitten nähdä oikean vastauksen. Osa kysymyksistä sen sijaan näytettiin heti yhdessä vastauksien kanssa. Myöhemmin koehenkilöiden piti vastata samoihin kysymyksiin uudelleen. Tällöin muistettiin selvästi paremmin vastaukset niihin kysymyksiin, joihin oli opiskeluvaiheessakin ensin yritetty vastata, vaikka vastaukset fiktiivisiin kysymyksiin olivatkin olleet aina vääriä. Tutkimuksen kokeissa 3-6 toteutettiin vastaavat vaiheet, mutta nyt koehenkilöiden piti arvata annetulle sanalle (esim. valas) jokin löyhästi siihen liittyvä toinen sana (esim. nisäkäs), jonka jälkeen he saivat nähdä oikean vastineen. Jälleen osa sanapareista näytettiin heti ilman arvuuttelua. Kun koehenkilöiden myöhemmin piti taas muistaa, mikä vastine mihinkin sanaan oli liittynyt, muistettiin paremmin ne vastinsanat, joita oli yritetty itse arvata, vaikka arvatut vastineet olivatkin olleet vääriä.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että myös vastaaminen väärin esim. koetilanteessa auttaa oppimista, kunhan saa myöhemmin tietää oikean vastauksen. Artikkelissa esitetään kolme mahdollista, toisiinsa nivoutuvaa selitystä havainnolle: Ensinnäkin puuttuvan tiedon hakeminen muistista saattaa aktivoida ”syviä prosesseja” ja muodostaa semanttisia yhteyksiä eri asioiden välille, eli toimia samaan tapaan kuin asioiden mieleenpainaminen. Toisaalta tiedon hakeminen muistista vahvistaa yhteyksiä kysymyksen ja oikean vastauksen välillä, ja väärien yhteyksien (kysymys – väärä vastaus) käyttäminen saattaa päinvastoin heikentää niitä, jolloin samaa virhettä ei tehdä enää jatkossa. Kolmas selitys on, että myös väärä vastaus saattaa jatkossa toimia vihjeenä tai ”välittäjänä” kysymyksen ja oikean vastauksen välillä. Tutkimus siis tukee ”virheistä oppii” -menetelmää, ja artikkelin loppukommentissa ehdotetaankin, että opettajien ja opiskelijoiden pitäisi tehdä oppimistilanteista haastavia, vaikka se lisäisikin esimerkiksi virheiden määrää tehtävissä.

Lähde: [1] Nate Kornell, Matthew Jensen Hays, Robert A. Bjork. Unsuccessful Retrieval Attempts Enhance Subsequent Learning. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition. 2009, Vol. 35, No. 4, 989-998. http://web.williams.edu/Psychology/Faculty/Kornell/Publications/Kornell.Hays.Bjork.2009.pdf

2. Kerratkaa esim. Jääskeläisen 17.4. luentomonisteesta muistijälkien syntymiseen ja muistiaineksen mieleen palauttamiseen liittyvät kohdat. Laatikaa näiden perusteella kollegoillenne muutama opiskeluvinkki.

  • Emootiot ovat merkittäviä muistin muodostumisen kannalta, joten kannattaa pyrkiä sitomaan asioita mahdollisuuksien mukaan esim. omiin kokemuksiin.
  • Voimakas stressi heikentää muistiin tallentumista. Kannattaa siis ainakin pyrkiä välttämään viimeisen illan lukumaratoneja, ja nukkumaankin pitäisi ehtiä.
  • Sopiva stressaaminen kuitenkin yleensä lisää motivaatiota ja parantaa oppimistuloksia. Kannattaa asettaa itselleen selkeitä, mielellään lyhempi- ja pidempiaikaisia tavoitteita ja laatia realistisia (ei liian tiukkoja eikä löysiä) aikatauluja.
  • Kannattaa pyrkiä muodostamaan mieleensä laajoja kokonaisuuksia, käsitekarttoja ym. havainnollisia malleja. Omaa oppimistaan kannattaa testata esim. erilaisilla harjoituksilla, joita tehdessä huomaa, mitä asioita tulisi vielä kerrata.