Viikkotehtävä 4

1. Käyttäkää tieteellistä hakukonetta, esim. www.pubmed.org tai scholar.google.fi, ja hakekaa 12.4. tai 17.4. luentojen (Iiro Jääskeläinen) jostakin aiheesta mielenkiintoiselta vaikuttava artikkeli. Valitusta artikkelista laaditaan noin kahden kappaleen mittainen teksti, josta tulisi käydä ilmi tutkimuksen aihe, tärkeimmät löydökset, sekä miksi se on mielenkiintoinen tai tärkeä. Suomenkielisen tekstin tulisi olla suunnattu alan opiskelijoille ja tutkijoille. Mallia voi katsoa esim. Iiro Jääskeläisen pitämästä blogista: www.cognitiveneuroscienceweekly.blogspot.com

Swanson, Flodman,Kennedy, Spence, Moyzis, Schuck,Murias, Moriarity, Barr, Smith, Posner: Dopamine genes and ADHD [1]

Artikkeli tutkii tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön geneettistä riippuvuutta. Molekulaariset geenitutkimukset ovat määrittäneet tiettyjä dopamiinia koodaavien geenien alleeleja, joiden esiintymisen uskotaan korreloivan ADHD:n diagnoosiin.  Artikkeli tarkastelee erityisesti dopamiini välittäjägeenin (DAT1) 10-R alleelin sekä dopamiini reseptorigeenin (DRD4) 7-R alleelin esiintymisen vaikutusta ADHD:n ilmenemiseen. Alleelit ovat geenin vaihtoehtoisia muotoja, joilla on kromosomissa sama paikka.

Artikkelissaa esitetään tietoja DAT1 geenistä sekä sen yhdistämisestä toimintahäiriöön. Toisaalta artikkelin kirjoittajat yrittävät arvioida tiettyjen tutkimusten alleelifrekvenssejä. Kirjoittajat laskivat frekvenssit ns. HRR-menetelmällä (Haplotype relative risk), jonka avulla havaittiin DAT1-geenin 10-R alleelifrekvenssin olevan suurempi ADHD-potilaissa verrattuna yleiseen populaatioon. Näiden konvergoivien tutkimusten havaittiin tukevan vallassa olevaa käsitystä dopamiinin vaikutuksesta ADHD:n ilmenemiseen.

Aiemmissa tutkimustuloksissa on verrattu DRD4-geenin 7-R alleelin esiintymisfrekvenssiä ADHD-potilailla. Niissä havaittiin 7-R alleelin olleen vain 50%  potilailla ja lisäksi 20% kontrolliryhmällä. Näin ollen pelkästään tämän alleelin esiintyminen ei itsessään riitä aiheuttamaan tautia, vaan ADHD:lla on monia syitä.

Kirjoittajien mielestä DRD4-geenin 7-R alleeli aiheuttaa aliherkkyyttä dopamiinireseptoreissa.  Toisaalta 10-R alleeli DAT-geenissä voidaan assosioida dopamiini välittäjään, joka on poikkeuksellisen tehokas dopamiinin takaisinotossa, mikä voi aiheuttaa tehottomuutta dopaminergisissä kuljetusreiteissä. Tekijät päätyvät ehdottamaan kahta geneettistä tekijää, jotka aiheuttavat tarkkaavaisuuden puutetta;  aliherkkä D4 reseptori tai hypertehokas dopamiinitransportteri joko erikseen tai molemmat yhdessä alentavat aivojen tarkkaavaisuuskeskuksien aktiivisuutta. Mikäli tämä hypoteesi pitää paikkansa, voi dopamiinin agonistilääkkeiden (esim. metyylifenidaatti) toimivuus selittyä niiden korjatessa dopamiinivajetta.

[1] Swanson, Flodman,Kennedy, Spence, Moyzis, Schuck,Murias, Moriarity, Barr, Smith, Posner: Dopamine genes and ADHD, Neuroscience and biobehavioral reviews, 24, 2000, 21-25

2. Kerratkaa esim. Jääskeläisen 17.4. luentomonisteesta muistijälkien syntymiseen ja muistiaineksen mieleen palauttamiseen liittyvät kohdat. Laatikaa näiden perusteella kollegoillenne muutama opiskeluvinkki.

Jotta voit siirtää tietoa pitkäkestoiseen muistiin, tulee sinun suunnata tarkkaavaisuutesi siihen. Läksyjen tekeminen puolihuolimattomasti samalla musiikkia kuunnellen ja laulellen ei siis ole tehokkain mahdollinen tapa oppia.

Muistiin painamista helpottaa myös se, että uusi tieto pyritään liittämään aiempiin tietoihin samasta asiasta. Tämä on erityisen helppoa silloin, kun uusi tieto tukee vanhaa tietoa. Jos uusi tieto sen sijaan on ristiriidassa vanhan kanssa, käy helposti niin, että uusi tieto ei jääkään mieleen, tai se muokkaantuu tukemaan vanhaa tietoa. Toinen keino, jolla muistiin jäämistä voi helpottaa, on muistettavan aineksen muokkaaminen. Muokkaamiskeinoja on useita, kuten esimerkiksi omien tiivistelmien ja miellekarttojen tekeminen. Pääsääntöisesti voitaisiin todeta, että mitä enemmän tietoa muokkaa, sitä helpommin se jää mieleen.

Omaa opiskelua ja tiedon muistiin jäämistä voi tehostaa myös selvittämällä, mikä on itselle paras oppimistyyli. Oppimistyyleistä voidaan erottaa muun muassa auditiivinen, kinesteettinen ja visuaalinen tyyli. Tällöin pyritään selvittämään, mikä on itselle paras kanava tiedon hankkimiseen. Nämä ovat kuulo (auditiivinen tyyli), tekemällä oppiminen (kinesteettinen tyyli) ja näkö (visuaalinen tyyli). Usein yhdellä ihmisellä ei ole selkeää yhtä tyyliä, joilla hän oppii, vaan oma tyyli on sekoitus näitä oppimistyyppejä.