Valitusta

Illalla tulen olleeksi Nepalissa kokonaisen kuukauden.  Maa ja sen tavat, hyvät ja huonot, alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi. Sen kunniaksi marisen tänään Nepalin huonoimmista puolista. Kuukauden jälkeen saa vähän valittaakkin.

“Jätehuoltto”

En oikein tiedä, mitä termiä käyttää, sillä jätehuoltoa ei käytännössä ole. Ensinnäkään roskia ei lajitella mitenkään. Paatuneena kompostin käyttäjänä tuntui alkuun kammottavalta heittää niin banaaninkuoret kuin tyhjät mehupurkit ja lasipullot samaan roskikseen. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja tänään leipäpussi ja kananmunan kuoret päätyivät enempiä miettimättä samaan astiaan.

Lajittelun puute ei ole ainoa järjestelmän hienouksista. Järkyttävintä on jätteiden loppusijoitus. Kerran kattoterassilla istuskellessamme saimme todistaa terassin roska-astian tyhjennystä. Pöntön sisäsältö vain dumpattiin kaiteen yli. Tämän jälkeen ymmärsimme, mikä kummallinen värikäs “putous” vastakkaisen kukkulan rinteellä on. Siletä löytyy paikallinen kaatopaikka.

Todistamamme tapaus kuvastaa erittäin hyvin nepalilaisten asennetta jätteisiin. Asutuskeskuksissa roskia tuntuu olevan joka paikassa. Varsinkin kaupungeissa leijailee täten mitä ällöttävimpiä tuoksuja. Onneksi Dhulikhel on vain pieni kylä.

Vessat

Nepalilaiset vessat ovat enimmäkseen kamalia. Vähemmän kamalia vessoja löytää lähinnä tosi hienoista ja kalliista ravintoloista. Kammottavia vessoista tekee haju. Nepalilaiset eivät näytä käyttävän siivotessa pesuaineita kovinkaan yleisesti. Vessan siivous tarkoittaa lähinnä koko huoneen kastelemista. Vessat ovat muutenkin aina märkiä sillä Nepalissa ei ole tapana käyttää vessapaperia vaan sen sijaan joka vessasta löytyy hana ja pieni kannu. Kuulostaako siltä että tekee mieli koskea oven kahvaan?

Tööttäily

Se on jatkuvaa. Läpi vuorokauden saa kuunnella erilaisia tuut-, trööt- ja tilulilulii-ääniä.

Nepalilainen kuski tööttää ennen mutkaa ja mutkassa sekä ohitusta ennen ja ohituksen ajan. Nämä ovat vielä jokseenkin ymmärrettäviä tööttäyksiä sillä tiet ovat kapeita ja mutkien taakse ei yleensä näe. Nepalilainen kusko tööttää, jos joku on hänen tiellään tai näyttää siltä että saattaisi tulla tielle. Tämän tavan järjettömyys kulminoituu tilanteissa, joissa kapealla tiellä kävelee ihmisiä. Kuski painaa töötin pohjaan ja töötti soi vähintään niin kauan että tie on vapaa. Tööttäystähän ei voi lopettaa ennen kuin se viimeinenkin vanhus on köpötellyt sivuun. Muuten kävelijät saattavat unohtaa että auto tulee.

Erityisen ikävää on tööttäily maantien laitaa käveleville ihmisille. Usein töötätään hyvissä ajoin ennen kävelijän ohi ajoa, jotta kävelijä tietää olla varuillaan. Sitten töötätään juuri kävelijän kohdalla ihan vain varmuuden vuoksi. Korvissa soi, ja soi pitkään.

Täysin järjetöntä on tööttäily liikenneruuhkassa. Niin autot kuin mopotkin pakkautuvat mahdollisimman lähelle toisiaan. Kaistoista tuskin on kuultukkaan. Ja ihan vaan ilmoittaakseen muulle maailmalle olemassa olostaan töötti pidetään jokaisessa ajoneuvossa pohjassa. Tuuuuut…..

Tööttäämiseen on varmaan miljoona muutakin syytä mutta nämä nyt ehkä yleisimpiä. Yksi tapaus kuitenkin löytyy jolloin ei yksikään töötti soi. Kun lehmä päättää että keskellä tietä on hyvä, liikenne kiertää kiltisti ja hiljaa.

Väärinkäsitysten varalta tahdon huomauttaa että Nepali on vikoineenkin oikeen kiva maa.

Nepalilaista jätteenkäsittelyä