Valintatalossa

Nuoren Aalto-yliopiston perustajayliopistoilla on kunniakas historia. Toista sataa vuotta Teknillinen korkeakoulu hoiti koko maan ylimmän tekniikan opetuksen. TKK:n kasvatit osaltaan nostivat Suomen jaloilleen esimerkiksi loihtimalla tyhjästä sotakorvauksiin tarvittavat teollisuustuotteet. TKK:sta sai alkunsa moni spin-off-yritys, niin myös Tampereen sivukorkeakoulu puoli vuosisataa sitten. Filiaali tunnetaan Tampereen teknillisenä yliopistona.

Painolastiksi upea historia kääntyy, jos siihen jää piehtaroimaan Oliivi-Euroopan tapaan. Otaniemessäkin monelta on jäänyt huomaamatta, että tekniikan opetusta annetaan seitsemässä yliopistossa ja vielä useammassa ammattikorkeakoulussa. Aalto-yliopiston ei tarvitse olla mukana kaikessa, kiinnostaa tai ei, kykenee tai tussaroi. Mainittu tytäryliopistokin osaa yhtä jos toista, monet asiat jopa äitiään paremmin.

Aalto-yliopisto voi siis valita pelikenttänsä vapaammin ja keskittyä siihen, mitä eniten haluaa ja parhaiten osaa. Syksyn aikana tekniikan yliopistojen kesken on käyty faktojen pohjalta alakohtaisia profiili- ja työnjakokeskusteluita. Parillakymmenellä osa-alueella professorit ja tutkijat ovat vertailleet resurssejaan, tutkimusprofiilejaan ja saavutuksiaan tarkoituksena tunnistaa turha päällekkäinen tekeminen ja hakea omin profiili kullekin yliopistolle.

Työryhmien raporteista syntyy kartta, joka kertoo tekniikan osa-alueiden volyymin ja tason eri puolilla maata. Raportit ovat hyvää raaka-ainetta tutkimusryhmien omille pohdinnoille tutkimuskärkiensä terävöittämiseksi. Laitosten, koulujen ja yliopiston johto saa niistä täydentävän näkökulman harkitessaan muun muassa professuurien sijoittumista.

Näköpiirissä ei ole, että Aallossa luovuttaisiin jostakin alasta välittömästi. Toisaalta on selvää, että professuureja ja täydentäviä resursseja kohdennetaan vain sinne, missä tutkimusfokukset ovat kirkkaat ja resursseihin nähden realistiset, Aalto-yliopiston omaleimaista profiilia vahvistavia ja kansainvälistä menestystä ruokkivia.

Ensi vuoden puolella tekniikan rehtorit pohtivat yhdessä, mitä käytännön johtopäätöksiä työnjakoraporteista on syytä tehdä.

Mauri Airila