Välinetutustuminen (blogi) osa 1

Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin ryhmätyöblogissamme 22.11.2011, suora osoite alkuperäiseen kirjoitukseen on https://blogs.aalto.fi/vok5opryhmatyo/2011/11/22/kun-ei-se-kuitenkaan-toimi/ Kirjoitus kuvaa ryhmätyömme alkutilannetta, jossa Aallon blogi osoittautui erittäin epävarmaksi ja käytännössä lähes toimimattomaksi työvälineeksi, ja olisi todennäköisesti peitonnut vähemmän sinnikkään porukan jo heti alkuunsa.

Kun ei se kuitenkaan toimi

TVT-teknologia opetuksen ja oppimisen apuna – yksi ehto on ehdoton (sic): Sen on oikeasti toimittava ja oltava saatavilla! Lisäksi sen tulisi olla mahdollisimman helppokäyttöinen, muuten se aiheuttaa pelkkää lisävaivaa.

Tähän taas törmättiin, kun Aallon blogipalvelu valittiin kurssin pienryhmätyöskentelyn välineeksi: Blogiin pääsi ajallaan ja ongelmitta vain kaksi viidestä ryhmän jäsenestä, vaikka kaiken piti olla kunnossa. Varsin turhauttavaa kaikille ryhmäläisille: sille joka pystyi kirjoittamaan mutta jäi yksin kirjoituksineen ja niille, jotka olivat varanneet tietyn hetken blogin päivittämiseen, pystymättä sitä kuitenkaan tekemään. Koska tulisi seuraava mahdollisuus?

Turhautuksen turhautus! TVT ei saa olla tätä, eihän?!

Tämä liittyy osin omaan aiheeseeni, blogin käyttö opetuksessa. Jos kurssin 50 opiskelijalle on annettu pääsy blogiin mutta se ei sitten oikeasti olekaan annettu, ongelmat kasvavat potenssiin…no..äh…50 x 5? Niin tai näin, yksi perusjuttu tietenkin on, että opettajana haluan olla varma, että yhtään ylläkuvatun kaltaista turhaa yritystä ei tulisi, sillä opiskelijan aktiivisuus voi loppua siihen.