Vaihtoehtoisia näkökulmia

By: Annamari Löfgren

Juhani Karanka ”avasi” puheenvuorossaan luovuutta ja keinoja saavuttaa sitä. Hänen kolme teesiään olivat Form follows fun, Anomalia ja Slowflow. Slowflow:n ajatus on tehdä vähemmän asioita kerralla, suunnitella rauhassa ihmisten kesken ja näin saavuttaa parempia lopputuloksia. Kiireen myötä lopputulos on usein keskinkertainen ja työprosessi stressaava. Yleensä juuri kiire tappaa luovuuden ja tässä hektisessä yhteiskunnassa slow – ajatukset tuntuvat aina virkistäviltä. Ihmiset ovat alkaneet arvostaa aikaa resurssina siinä missä rahaakin. Ajankäyttö on valintojen tekemistä – mikä sopii itselle ja mitä pitää tärkeänä. Aikasuunnittelu, josta Liisa Horelli toisella luentokerralla puhui, voi tarjota puitteita ihmisten ajankäytön helpottamiseksi –  se on tulevaisuudessa haaste ja mahdollisuus.

Form follows fun – ajatus on kiinnostava. Siihen liittyy muun muassa lapsen leikin ja luovuuden yhteys. Monesti sitä toivoo, että voisi saavuttaa lapsen mielentilan: sen ennakkoluulottomuuden ja rajattomat mahdollisuudet ilman elämän realiteetteja, rajoitteita ja opittuja totuuksia, ilman pelkoa epäonnistumisesta. Tiina Merikoski puhui tulevaisuuden yhdyskuntien visioinnista ja siitä, miten suunnitella jatkuvaan muutokseen epävarmuustekijöistä huolimatta. Hän esitteli Vision Integration Process -”korttipelin”, jolla liikennesuunnittelijat olivat kokeilleet erilaisia tulevaisuus-skenaarioita. Tulisiko yhdyskuntasuunnitteluun kehittää peli, jolla aivot pääsisivät hetkeksi vapautumaan nykyrealiteeteista?

Joanna Saad-Salonen puhui osallistavasta kaupunkisuunnittelusta. Tulevaisuudessa tavoitteena olisi työkalu, jokapäivän teknologiasovellus, jonka avulla osallistava kaupunkisuunnittelu mahdollistuisi. Esimerkkinä hänellä oli työryhmänsä kehittämä Urban Mediator – sovellus (um.uiah.fi/hel). Asukkaat pystyivät sovelluksen avulla itse tutkimaan kaupunginosansa ongelmia, keräämään tietoa ja analysoimaan sitä. Tämän jälkeen heidän oli helpompi keskustella kaupungin tahojen kanssa kehitettävistä kohteista. Prosessi oli läpinäkyvä ja siihen oli helppo tarttua. Juuri tällaisia sovelluksia nykyaikana tarvittaisiin ja tee-se-itse – asenteen myötä niitä varmasti käytettäisiin.

Päivän puheenvuoroissa nousivat kantavaksi teemaksi vaihtoehtoiset näkökulmat. Kuka voi suunnitella, mitä ja miten? Sosiaalisen median myötä jokainen voi saada viestinsä kuuluviin suurellekin joukolle. Nousevana trendinä on tee se itse – asenne. Miksi jäisit odottamaan, että joku tekee, kun voisit itse saada sen aikaan? Ravintolapäivä on hyvä esimerkki tästä muuttuneesta asenteesta ja kaupunkikulttuurista. Monesti kuitenkin hienot ajatukset ja raikkaat näkökulmat jäävät lakien ja byrokratian rattaisiin. Kuten esimerkiksi ajatus vanhojen raitiovaunujen muuttamisesta kahviloiksi ja niiden sijoittamisesta keskelle Helsingin ydinkeskustaan jäi lakipykälien jalkoihin. Elävä kaupunkikulttuuri tarvitsee tällä hetkellä lakimuutoksia enemmän kuin mitään muuta.

Ennakkoluulottomia näkökulmia tarvittaisiin tulevaisuudessa myös siihen, minkälaisia tiloja mikäkin toiminto tarvitsee ja mihin aikaan vuorokaudesta. Voisiko samaa tilaa käyttää aamulla, päivällä ja illalla eri toimintoihin? Joutomaita ja hukkatiloja tulisi enenemissä määrin hyödyntää ja monien tilojen väliaikaiskäyttöä voisi kehittää ja lisätä ja näin on jo monin paikoin tapahtumassa. Väliaikaiskäyttö on merkittävä tekijä alueiden kehityksessä. Hyvä suuren mittakaavan esimerkki väliaikaiskäytöistä on Suvilahden, vanhan teollisuusalueen, käyttö erilaisiin tapahtumiin. Vuodenajoista huolimatta alueella tapahtuu aina isossa ja pienessä mittakaavassa, tulevana kesänä mm. Wastelands – arkkitehtuurifestivaali (www.wastelands.fi). Väliaikaisuus toimii jatkuvassa muutoksessa.

Keskustelussa esiin nousi myös ajatus siitä, ovatko arkkitehtuurikilpailut ajankohtainen tapa suunnitella uusia alueita tai rakennuksia? Voiko niistä syntyä uutta hyvää tulevaisuutta vai luovatko ne helposti tietyn kaavan mukaisen kaavamaisen ratkaisun? Tulisiko ammatillisten kilpailujen ohella järjestää amatööreille varjokilpailuja, jotka voisivat poikia yllättäviä ja tuoreita ideoita? Hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi tulisi pohtia vaihtoehtoisia näkökulmia toimintatapoihin, työprosesseihin ja suunnitteluun ja ehkä elämään yleensä. Voisiko ammattilaisuutta, pop up – toimintaa ja harrastustoimintaa yhdistää ja löytää näin uusia näkökulmia ja kyseistä aikaa palvelevia ratkaisuja. Usein ammattilaisuus on niin kiinni opitussa, että se estää näkemästä tuoreita ratkaisuja. Tässä juuri tee-se-itse – henki ja harrastajat, ”kentällä toimijat”, voisivat antaa panoksensa. He ovat kiinni ajassa tapahtuvassa ja sieltä raikkaat ja tarpeita palvelevat ideat usein kumpuavat.