UsedSoft v. Oracle

UsedSoft v. Oracle

Tapausseloste

Saksan liittovaltion tuomioistuin (Bundesgerichtshof) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön Euroopan tuomioistuimelle, jossa halutaan selkeyttä käytettyjen ohjelmistojen jälleenmyyntiin. Tapauksessa ovat vastakkain UsedSoft GmbH ja Oracle International Corporation.

UsedSoft oli myynyt Oraclelta ostamansa ohjelmistolisenssin eteenpäin. Oracle katsoi, että se ei ollut myynyt ohjelmistoaan UsedSoftille vaan myi heille vain oikeuden käyttää heidän ohjelmistoaan. Ohjelmaan oli siten myyty käyttölisenssi, jonka avulla UsedSoft sai ohjelmiston käyttöönsä. Oraclen mielestä kauppaa ei voida rinnastaa ohjelman myyntiin, jolloin ohjelmiston omistusoikeus olisi siirtynyt UsedSoftille ja oikeuttanut ohjelman käyttöoikeuden jälleenmyytiin.

Ennakkotapauksella haluttiin saada selvyys direktiivin 2009/24/EY 4 ja 5 artikloihin käytetyn ohjelmistolisenssin jälleenmyynnistä ja Internetistä ladatun ohjelmiston levittämisoikeuksiin. Jos henkilö voi vedota ohjelman levittämisoikeuden raukeamiseen direktiivin 2009/24/EY 5 artiklan 1 kohtaan, onko hän täten ohjelman laillisesti hankkinut henkilö? Menettääkö ohjelman myyjä / valmistaja oikeuden ohjelmaansa sen jälkeen kun henkilö lataa sen Internetistä itselleen? Onko henkilöllä oikeus myydä hankkimaansa ohjelmistolisenssiä kolmannelle osapuolelle eli voiko käytetyn ohjelmistolisenssin myydä eteenpäin.

EUT tulkitsi direktiiviä niin, että ohjelman levitysoikeus raukeaa siinä vaiheessa kun Oracle on antanut ladata sen Internetsivuiltaan. Oracle on myös myöntänyt käyttöoikeuden rajoittamattomaksi ajaksi rahaa vastaan, jolloin se on saanut kappaleesta taloudellisen korvauksen. EUT tulkitsi myös, että henkilöllä on oikeus myydäkäytetty ohjelmistolisenssi eteenpäin kolmannelle osapuolelle.

Lähteet:

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=112276&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=859342

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=126527&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=859342

http://curia.europa.eu/jcms/upload/docs/application/pdf/2012-07/cp120094en.pdf

Direktiivi 2009/24/EY

Relevantit normit ja niiden soveltaminen tapauksessa

Myynti ja levittämisoikeuden raukeaminen

Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annettu  direktiivi 2009/24 perustaa ohjelman tekijänoikeuden haltijalle tiettyjä yksinoikeuksia. Eräs näistä on oikeus tietokoneohjelman levittämiseen. Oikeus levittämiseen kuitenkin raukeaa, kun oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynytohjelman kappaleen jossakin EU:n jäsenvaltiossa (direktiivin 4 artiklan 2 kohta). Raukeamisesta seuraa, että oikeudenhaltija ei voi sen jälkeen yksinoikeuteensa vedoten vastustaa kyseisen kappaleen jälleenmyyntiä EU:ssa.

Nyt tarkasteltavana olevassa tapauksessa keskeiseksi nousi myynnin käsite. Oracle väitti, että se ei myynyt ohjelmakappaleita, vaan ainoastaan saattoi ne ilmaiseksi asiakkaiden saataville yrityksen internetsivuilla. Asiakkaiden oli kuitenkin hyväksyttävä Oraclen lisenssisopimus, jotta he pystyivät käyttämään tarjolla olleita ohjelmia. Lisenssi oli maksullinen ja sitä ei oltu ajallisesti rajoitettu. Oraclen mukaan kyseinen järjestely ei ole rinnasteinen myyntiin, jossa on kyse kappaleen omistusoikeuden siirtymisestä. EUT ei kuitenkaan hyväksynyt tätä näkemystä, vaan sen mukaan mukaan kyseessä on myynti, jossa kappaleen omistusoikeus siirtyy. Lisäksi tuomioistuiin totesi, että ohjelman kappaleen lataaminen ja käyttöoikeuslisenssiä koskevan sopimuksen tekeminen muodostavat kokonaisuuden, sillä kappale on hyödytön, jollei sitä voida tosiasiallisesti käyttää.

EUT:n mukaan myynti tarkoittaa yleisesti sopimusta, jossa henkilö maksua vastaan siirtää toiselle henkilölle hänen omistusoikeutensa fyysiseen tai aineettomaan omaisuuteen. Taloudellisesta näkökulmasta ei ole väliä sillä, myydäänkö ohjelma esimerkiksi CD:n välityksellä vai latauksen kautta, sillä verkossa tapahtuva toimittaminen vastaa funktionaalisesti aineellista kauppaa. Lisäksi EUT tähdensi ratkaisussaan sitä, että direktiivi tietokoneohjelman oikeudellisesta suojaamisesta ei viitannut ensimmäisen myynnin osalta vain aineellisiin medioihin kuten CD-levyihin. Direktiivissä puhutaan vain ohjelman kappaleen myynnistä. Tämän lisäksi direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa todetaan, että direktiivin mukainen suoja koskee kaikkia tietokoneohjelman eri ilmaisumuotoja. Tästä EUT päätteli, että EU-lainsäätäjän tarkoitus on ollut kohdella aineellisia ja aineettomia ohjelmakappaleita samalla tavalla. Näin ollen tuomioistuin totesi, että ensimmäisen myynnin periaate ja sen mukainen raukeamisvaikutus soveltuu myös internetistä ladattaviin tietokoneohjelmien aineettomiin kappaleisiin. Tuomioistuimen mukaan myynnin käsitteen laaja tulkinta on tarpeen, jotta direktiivin 2009/24 vaikutus ei heikentyisi, sillä ohjelmatoimittajat voisivat muutoin luonnehtia mitä tahansa sopimusta lisenssiksi myyntisopimuksen sijaan kiertääkseen ensimmäisen myynnin aikaansaaman raukeamisvaikutuksen.

EUT muotoili kolme vaatimusta, joiden on täytyttävä, jotta tietokoneohjelman kappaleen levittämiseen voidaan soveltaa raukeamisperiaatetta. Ensinnäkin oikeudenhaltijan on tullut sallia kappaleen lataaminen internetistä tallennusalustalle. Toiseksi tekijänoikeuden haltijan on tullut myöntää kyseisen kappaleen käyttöoikeus rajoittamattomaksi ajaksi. Kolmas vaatimus koskee oikeudenhaltijan saamaa vastiketta. Kappaleesta saatavan vastikkeen on oltava sellainen, että oikeudenhaltija voi saada sillä omistamansa teoksen kappaleen taloudellista arvoa vastaavan korvauksen.

Edellä mainittuja seikkoja noudattaen tuomioistuin päätyi ratkaisussaan siihen, että UsedSoftilla on oikeus myydä käytettyjä lisenssejä. Jos kyseessä on tilanne, jossa lisenssi sallii käyttöoikeuden suuremmalle käyttäjämäärälle kuin mitä ensimmäinen ostaja tarvitsee, lisenssistä ei ole sallittua erottaa tietyn käyttäjämäärän suuruista osuutta ja jälleenmyydä vain osittain. EUT siis rajoitti jälleenmyyntiä siten, että se voidaan myydä vain kokonaisuudessaan alkuperäistä käyttäjämäärää muutamatta. Käytännössä tällä rajoituksella on merkittävä vaikutus, sillä kyseisenlaisten jaettujen lisenssien osuus käytettyjen ohjelmien markkinoilla on ollut suuri.

Toisintaminen ja ohjelman laillisesti hankkinut henkilö

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan pääsääntönä on, että ohjelman toisintaminen on mahdollista vain oikeudenhaltijan suostumuksella. Ensimmäisen myynnin aikaansaama raukeamisvaikutus ei ulotu tähän yksinoikeuteen. Tämä tarkoittaa, että alkuperäisen ostajan on tehtävä oma kappaleensa käyttökelvottomaksi jälleenmyyntihetkellä, jotta hän ei loukkaisi tekijälle kuuluvaa yksinoikeutta sen toisintamiseen. Jos siis myöhemmällä ostajalla ei jo valmiiksi ole Oraclen ohjelmaa, hän pystyy lataamaan sen suoraan Oraclen internetsivuilta sen jälkeen, kun hän on hankkinut UsedSoftilta käytetyn lisenssin ohjelman käyttämiseksi. Jos ostajalla on ohjelma jo ennestään, lataavat he ohjelman uusia käyttäjiä varten. Nämä toimet ovat sallittuja vain, jos alkuperäinen ostaja tekee oman kappaleensa käyttökelvottomaksi. EUT toteaa lisäksi, että oikeudenhaltija voi käyttää kaikkia mahdollisia teknisiä keinoja, esimerkiksi tuoteavaimia, varmistaakseen sen, ettei alkuperäinen ostaja jatka myydyn kappaleen käyttämistä.

Yllämainittu oikeudenhaltijan yksinoikeus toisintamiseen ei ole täysin poikkeukseton. Direktiivin perustelukappaleessa 13 mainitaan, että ohjelman laillisesti hankkineen henkilön on pystyttävä suorittamaan ohjelman käytön kannalta teknisesti tarpeellinen toisintaminen. Jos ohjelman käyttäminen välttämättä edellyttää, että ohjelma luetaan tai ajetaan tietokoneen muistiin, on tämä sallittava eikä sitä voida sopimuksin kieltää.  Näin ollen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ohjelman toisintaminen ei edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos se on tarpeen, jotta ohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.

Tapauksessa relevantiksi kysymykseksi nousi se, voidaanko käytetyn ohjelman ostajaa pitää ohjelman laillisesti hankkineena henkilönä. Tämä on esikysymys sille, voidaanko tällaisen ostajan kohdalla sallia ohjelman toisintaminen ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta. EUT:n mukaan vastaus molempiin kysymyksiin on myönteinen, sillä ensimmäien myynnin tapahduttua tekijänoikeuden haltijalla ei ole mahdollisuutta vastustaa jälleenmyyntiä. Lisenssin kaikki myöhemmät ostajat voivat vedota direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädettyyn levitysoikeuden raukeamiseen. Tästä seuraa, että käytetyn ohjelman ostajat voivat käyttää ohjelmaa kaikilla niillä keinoilla, jotka ovat sallittuja myös ensimmäisen ostajan kohdalla.

Ratkaisun lopputulos on siis tiivistettynä se, että EUT salli käytettyjen lisenssien jälleenmyynnin, koska oikeudenhaltijan oikeus ohjelman levittämiseen raukeaa, kun se ensimmäisen kerran ladataan oikeudenhaltijan internetsivulta rajoittamattomaksi ajaksi sellaista vastiketta vastaan, jolla oikeudenhaltija voi saada kappaleen taloudellista arvoa vastaavan korvauksen. Myöhemmät ostajat ovat laillisesti ohjelman hankkineita henkilöitä ja heillä on näin ollen ohjelman käyttötarkoituksen mukainen toisintamisoikeus.

Lähteet:

Leistner, Matthias: “”Used” software before Europe’s top court – the German Federal Supreme Court refers the Oracle v UsedSoft case to the European Court of Justice”. International Review of Intellectual Property and Competition Law, 2011 / 42(5), s. 503-506.

Kolczynski, Janusz Piotr: “Exhaustion of copyright of computer software online: a European (Polish, German, Austrian) and US perspective”. European Intellectual Property Review, 2011 / 33(9), s. 578-583.

Stothers, Christopher : “When is copyright exhausted by a software licence?: UsedSoft v Oracle”. European Intellectual Property Review, 2012 / 4(11), s. 787-791.

Feiler, Lukas: “Birth of the first-download doctrine – the application of the first-sale doctrine to internet downloads under EU and US copyright law”. Journal of Internet Law, October 2012.

Asia C‑128/11: http://curia.europa.eu/jcms/jcms/j_6/

Direktiivi 2009/24/EY

Ratkaisun mahdollisia vaikutuksia

Tapauksessa oli kaksi erillistä kohtaa, eli ohjelmiston jälleen myynti sekä lisenssien jakaminen palasiin ja sitten niiden jälleen myynti. Ensimmäinen kohta on hyvä asia yrittäjille/yrityksille ja tavallisille kuluttajille, koska se antaa heidän myydä tarpeettomat ohjelmistot eteenpäin. Toinen kohta epäonnistui, ja pakottaa ohjelmiston ostaneen myymään lisenssin kokonaisuudessaan eteenpäin, eli ei voi paloitella vain silleen että “mulle” riittää 5 lisenssiä myyn lisenssistä ylimääräiset 5 jolleki toiselle osapuolelle.

Tämä tapaus myös tavallaan voi luoda ennakko asetelman sille mikä katsotaan tuotteeksi, koska EU myös katsoi että internetistä ladatut ohjelmistot ja lisenssit voidaan myydä eteenpäin seuraavalle osapuolelle. Toki tässä tapauksessa lisenssit oli sellaisia että ne oli rajoittamattomia ajallisesti, mikä tavallaan siis tarkoittaa että käyttäjä ostaa itselleen kyseiset ohjelmistot ja niiden lisenssit kokonaisuudessa omistukseensa, eli alkuperäinen myyjä luovuttaa omat myynti oikeutensa seuraavalle.

Aiemmin on siis katsottu että ohjelmistot jotka on voitu ladata internetistä eivät ole sinänsä tuotteita, vaan digitaalista sisältöä tai vastaavaa jolla on tekijänoikeudet, ja kyseisiä tuotteita ei voisi myydä eteenpäin.

Vertailun vuoksi Amerikassa on ollut oikeuden käyntiä tavallaan vastaavista asioista tapaus: Vernor v Autodesk, jota todennäköisesti käytetään tällä hetkellä Amerikassa sinä ennakkotapauksena millä tavalla siellä vastaavat oikeuskäynnit ratkaistaan. Lyhyesti siinä on ollut että Autodesk on myynyt tuotteensa johon on sisältynyt lisenssi, ja sitten Vernor on halunnut myydä omistamansa Autodeskin tuotteen/tuotteet eteenpäin mutta se ei ole ollutkaan mahdollista ja oikeudessa on todettu että Vernor ei ole oikeasti omistanut ostamaansa tuotetta vaan on vain ostanut oikeuden käyttää kyseistä/kyseisiä tuotteita, eli vuokrannut. Mikä tarkoittaa siellä tällä hetkellä sitä että oikeuteen on hankala lähteä koska tuotteen tekijä todennäköisesti vetoaa siihen että ohjelmiston ostaja on vain ostanut oikeuden käyttää tuotetta (lisenssin), eli siellä riittää että ohjelmiston mukana on lisenssi joka ei välttämättä ole edes rajoitetulle ajalle.

Mitä tämä sitten tarkoittaa Euroopassa asuvalle kuluttajalle/yrittäjälle, pääasiassa ihan hyviä asioita. Tärkeimmät kohdat on että omistamansa ohjelmiston voi myydä eteenpäin kunhan myös samalla myy kyseiseen ohjelmistoon sidotun lisenssin, eli lisenssi pitää myydä aina kokonaisuudessaan eteenpäin, eikä voi jaotella useampaan osaan. Taas ohjelmiston tekijälle tämä tarkoittaa sitä että mikäli he päivittävät ohjelmistojaan niin ne ohjelmisto päivitykset tulee tarjota myös ihmisille / käyttäjille jotka ovat ostaneet ohjelmistonsa ja lisenssinsä joltain toiselta kuin ohjelmiston alkuperäiseltä valmistajalta.

Tuo lisenssien ostaminen sitten on taas oma ongelmansa, eli henkilön joka ostaa ohjelman ja siihen lisenssin tietylle käyttäjämäärälle pitää olla tarkkana kuinka monelle ihmiselle se lisenssi ostetaan, nimittäin ohjelmisto-yritykset mieluusti myy reippaasti suuremmille käyttäjä ryhmille kuin muutamille. Eli tämä lähinnä vain tarkoittaa sitä että pitää hankinnassa laskea tarkasti käyttäjä määrät, koska jos hommataan liian monelle käyttäjälle niin siinä hinnassa on sitten liikaa ilmaa, ja lisenssiä ei voida kumminkaan jakaa osiin että emme tarvi tuon vertaa ja myymme pois, tämä ei ole mahdollista.

Seuraava ongelma kohta voi olla sitten ohjelmistot joita tarjotaan pilvipalveluina, ja joita lisenssoidaan käyttäjille, eli voiko kyseistä lisenssiä myydä sitten eteenpäin kun ei itse enää tarvi. Vai onko tässä loppuen lopuksi mitään ongelmaa, eli olisiko se pelkästään ohjelmiston vuokraamista/lisensoimista palvelun tarjoajalta, joka sitten joutuu myös vastaamaan ohjelmistonsa toimimisesta.

Toki tämä myös mahdollisesti tarkoittaa sitä koska jälleen myynti on mahdollista niin ohjelmisto tuotteiden hinnat tulevat hieman halpenemaan ja tulee enemmän jälleenmyyjiä markkinoille, mutta tämä lähinnä euroopan union alueella. Tämä myös voi tarkoittaa sitä että uudet jälleen myyjät myy väärennettyjä lisenssejä tai sitten lisenssejä jotka on jo aikaisemmin myyty ja ovat käytössä, ts. lisenssejä jotka ei toimi. Myös arveluissa on että nousee joku kolmas taho joka alkaa takaamaan lisenssejä ja niiden käyttäjiä, jotta kyseiset lisenssit ovat oikeilla henkilöillä ja myyjät ovat oikeita, eli sama homma mikä on Autojen rekisteröinnissä.

Yksi lisävaikutus alue tällä voi olla nykyisissä digitaalisissa jakelu-alustoissa, kuten esim. Valven Steam ja Electronic Artsin Origin. Sillä voi olla että EU-alueella niiltä voidaan pian vaatia että järjestelmän pitää mahdollistaa pelien/ohjelmistojen jälleenmyynti. Toki tämä voi tulla myös koskemaan Applea ja Amazonia.

Arveltuja voittajia tämän tapauksen perusteella olisi ohjelmistotalot jotka myyvät ei pelkästään ohjelmistoja vaan myös niihin liittyvää konsultointia,  pilvipalvelut sekä korkean-arvon ylläpitosopimusten tarjoajat.

Häviäjiksi on veikattu ohjelmisto-talot jotka myyvät lisenssejä korkeilla hinnoilla, mutta jotka tarjoavat ohjelmistojensa ylläpitoa/päivittämistä murto-osalla kyseisestä hinnasta ja myös ohjelmisto-tahot jotka ovat kehittäneet ohjelmistojansa ja jotka ovat sitten kun kyseinen ohjelmisto on valmistunut lopettaneet sen päivittämisen.

Lähteet:

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=124564&doclang=en&mode=req

http://www.forbes.com/sites/raywang/2012/07/04/news-analysis-usedsoft-vs-oracle-ruling-opens-up-monopolistic-practices-by-software-vendors/

http://www.techdirt.com/articles/20100912/12212110968.shtml (Vernor v Autodesk)

http://www.filetransferconsulting.com/usedsoft-vs-oracle-managed-file-transfer/

http://www.cooley.com/what-effect-will-the-usedsoft-v-oracle-decision-have-on-US-software-companies

http://www.bit-tech.net/news/gaming/2012/07/04/curia-digital-distribution/1