USA (R. Posner): Apple v. Motorola (Patentit)

Taustatietoa tapauksesta

Matkapuhelimia ja viestintävälineitä valmistava Motorolan ja IT-yhtiö Applen välinen patenttikiista sai alkunsa 6. lokakuuta 2010, kun Motorola Mobility teki patenttivalituksen ITC:lle (United States International Trade Commission) väittäen, että Apple käyttää yhtiön patentoimia teknologioita luvatta tuotteissaan, kuten iPhonessa, iPadissa, iTouch-tuotteissa, joissain Mac-tietokoneissa sekä palveluissa kuten MobileMe ja App Store. ITC:tä käytetään usein mm patenttiasioiden sovittelufoorumina, koska sen päätösmekanismi toimii tuomioistuinkäsittelyä nopeammin. Komission päätettävissä on tarvittaessa estää patentteja loukkaavan yhtiön tuotteiden maahantuonti ja myynti Yhdysvalloissa.

Motorola väittää, että Apple on rikkonut yhteensä 18:a patenttia tuotteissaan. Patentit liittyvät muun muassa WCDMA-mobiilistandardiin (wideband code division multiple access), GPRS-yhteyteen ja antennisuunnitteluun sekä älypuhelintekniikoihin, kuten langattomaan sähköpostiin, läheisyyden havaitsemiseen, sovelluksenhallintaan sekä paikkatietoa käyttäviin sovelluksiin. Motorola vaatii patentteja rikkovien tuotteiden markkinointi- ja tuontikieltoa. Yhtiön mukaan patenteista on neuvoteltu pitkään, mutta Apple ei ole suostunut ostamaan lisenssejä patentteihin. Apple vastasi kanteella, jonka mukaan Motorola rikkoo kuutta Applen patenttia ja valituksella ITC:lle, jonka mukaan Motorola on rikkonut kolmea patenttia. Lisäksi Apple jätti vastakanteen marraskuussa 2010 koskien kuutta Motorolan patenttia ja joulukuussa vielä 12 patenttia, joiden osalta Apple oli aiemmin pyytänyt vahvistuskanteella vahvistusta sille, että loukkaamista ei ole tapahtunut. Vuonna 2011 patenttikiista siirtyi Eurooppaan, jossa kumpikin yhtiö nosti joukon kanteita toisiaan vastaan. Myöhemmin Motorola luopui ITC:llä vireillä olevasta patentin loukkausta koskevasta kiistasta Applea vastaan. Syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta on arvioitu, että Motorola halusi välttää valitusten liittämisen, joka olisi vahingoittanut yhtiötä, mikäli valitukset olisi hävitty.

Kesäkuussa 2012 liittovaltion tuomari Posner hylkäsi Applen ja Motorola Mobilityn esittämät väitteet patenttiloukkauksen aiheuttamista vahingoista ”with prejudice, i.e forbids a party from refiling a case” eli ilman muutoksenhaku mahdollisuutta. Applen kanteet Motorola Mobilityä vastaan kaatuivat, koska tuomari Posnerin mukaan kumpikaan osapuoli ei ole pystynyt todistamaan vahinkoja. Kiistan alussakanteiden lukumäärä oli korkeimmillaan 15. Apple joutui karsimaan kanteita ja lopulta kanteista käsiteltiin vain neljä.. Bench trial’iin asti ei kiistassa koskaan päästy ja Posner oli jo aiemmin antanut ymmärtää, että hän hylkää syytteet. Sillä näyttö osapuolten tarjoama näyttö oli alusta alkaen hyvin heikkoa, eikä luonut perusteita vahingonkorvaukseen.

Posner

Osapuolten väitteet hylättiin puutteellisen näytön johdosta, kuten Posner toteaa: – ”By failing to present a minimally adequate damages case, Apple has disabled itself from arguing that damages would not provide a complete remedy, going forward in the form of running royalties, as well as backward”. Posner tarkoittaa tällä yksinkertaisesti sitä, että Apple ei esittänyt asiantuntijaraportteja eikä todisteita, vaikka heille oli annettu mahdollisuus siihen. Posner ei sulje pois, ettei Apple olisi voinut menestyä kieltomääräyksessään, mikäli olisi pystynyt osoittamaan rikkomisen. Posnerin tekemä ratkaisu onkin nimenomaan prosessuaalinen ratkaisu, puuttuvan aineiston johdosta tapausta ei voida aineellisoikeudellisten elementtien osalta käsitellä. Posner pitää myös Motorolan esittämiä todisteita riittämättöminä – ”a simple failure of proof” ja koko oikeuskiistaa kyseenalaisena – ”it’s because the parties have failed to present enough evidence to create a triable issue”. Edellä mainitut seikat ovat luonteeltaan prosessuaalisia. Oleellista on nimenomaan se, että saadakseen vahingonkorvausta tulee vahinkoa kärsineen osoittaa, että immateriaalioikeuksien loukkauksesta on aiheutunut vahinkoa (esim. vähentynyt myynti). Immateriaalioikeuksien ollessa kysymyksessä aiheutuneen vahingon toteennäyttäminen on hyvin vaikeaa sekä määrän että vahingon perusteen osalta. Siitä johtuen tavanomaisesti IPR-oikeustapauksissa korvataankin vahinkoja siten, että korvaus perustetaan johonkin ns. tavanomaiseen lisenssimaksuun, jota yhtiö tavanomaisesti perisi lisenssistä loukatun patentin suojaamaan ratkaisuun, ohjelmistoon yms.

Posnerin tuomio on ennen kaikkea kiinnostava siksi, että se antaa erinomaisen yleiskuvan patenttien tämänhetkisestä tilanteesta. Posner kuvailee patenttien nykytilaa toimimattomaksi (dysfunctional). Posner on sanonut, että ”just because someone has a patent, he has a deep moral right to exclude everyone else [from practicing the claimed invention]”. Applen vaatimuksella rajoittaa Motorolan puhelinten myyntiä olisi ollut Posnerin näkemyksen mukaan “katastrofaaliset seuraukset” mobiililaitteiden markkinoille ja kuluttajille. Sillä menestyessään vaatimukset olisivat merkittävästi rajoittaneet markkinoita. Posner totesi, että mihinkään myyntikieltojen kaltaisiin järeisiin toimiin ei ole syytä ryhtyä, koska osapuolten mukaan loukkaukset olisivat rahalla hyvitettävissä. Motorolaa Posner kritisoi puolestaan sitä, että he käyttivät standard-essential patentteja hakiessaan kieltomääräystä Applea vastaan. Standard-essential patenteilla tarkoitetaan sellaisten tuotteiden tai ratkaisujen patentoimisia, jotka ovat välttämättömiä tietyillä markkinoilla tai toimialoilla toimimiseksi. Posner näkee patenttijärjestelmän ongelmat nimenomaan kilpailuoikeudelliselta kannalta, eräällä tavalla hänen väitteensä voidaan tiivistää siihen, että patenttijärjestelmästä on tullut kilpailua rajoittava tekijä.

Oikeustapauksen ydin on siinä, että se osoittaa tämänhetkisen patenttijärjestelmän sekavuuden ja sen ongelmat. Lisäksi oikeustapauksen ytimessä ovat myös vahingonkorvausoikeudelliset seikat, jotka kietoutuvat yhteen prosessuaalisten seikkojen kanssa. Voidakseen saada vahingonkorvausta yrityksen tulee voida näyttää vahinko toteen. Nykyisin järjestelmä usein rajoittaa innovaatioita ja näin ollen aiheuttaa enemmän vahinkoa, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus on rohkaista innovatiivisuuteen ja suojata sitä – The Congress shall have Power…To promote the Progress of Science and useful Arts, by securing for limited Times to Authors and Investors the exclusive Right to their respective Writings and Discoveries….US Constitution, Article I, Section 8. Lisäksi juuri tästä patenttijärjestelmän sekavuudesta aiheutuu hyvin paljon. strategisia IPR-litigaatioita. Patenttijärjestelmästä on paikoin muotoutunut ennemminkin yritysten välistä kilpailua rajoittava järjestelmä. Erityisesti tämä näkyy tietotekniikassa ja aloilla, joissa keskintöjen aikaansaamiseen ei tarvita niin paljoa pääomaa. (Tämä erityisesti tietotekniikan esiintuoma ero korostuu hyvin vertaamalla esimerkiksi sitä, että lääkeet ja tietokoneohjelmistot patentoidaan samalla järjestelmällä, näiden kahden eri tuoteluokan välillä näkyy se, että sekä keksinnöllisyyden että suoja-ajan a suojan alan osalta patenttijärjestelmä ei sovellu ohjelmistoihin.)

Patentti on poissulkeva oikeus, jolla suojataan keksinnöllistä uutuutta. Se suojaa keksijän oikeudet rajalliseksi ajaksi. Yhdysvalloissa suoja-aika on 20 vuotta siitä hetkestä kun keksintö on ensimmäistä kertaa esitelty. Se on yhteiskunnan keino turvata patentinhaltijan etu – keksijä saa etuoikeuden hyödyntää keksintöä, jonka jälkeen keksintö on kaikkien käytettävissä. Tietotekniikan kehityksessä ovat patentit ja varsinkin niiden elinikä muodostuneet ongelmaksi, koska aika koetaan liian pitkäksi. Keksinnön tekijä saa keksinnölleen käytännössä monopoliaseman, mikä ei suinkaan ole sopusoinnussa alkuperäisen Patenttijärjestelmän taustasyiden kanssa. Alunperinhän Patenttien yhtenä tausta-ajatuksena oli se, että keksinnön tekijä saa suojaa sitä vastaan, että hän kertoo kaikille mitenkä hänen tekemänsä keksintö toimii.

SEP ja FRAND-ehdot

Telealan standardointiorganisaatiot (“yleishyödyllisiä” usein operaattoreiden rahoittamia organisaatioita), kuten 3GPP, ETSI ja IEEE (Wifi) luovat yleisiä “pelisääntöjä” teknologioille joita markkinat käyttävät, taatakseen yhteensopivuuden ja luodakseen näin ekosysteemin joka toimisi globaalisti, kuten GSM (2G). Nämä tahot siis sopivat “säännöistä” miten puhe tai data kulkevat verkoissa, millä taajuuksilla ja miten häiriöt on huomioitu jne. 4G/LTE:n on kärsinyt tämän standardoinnin viivästymisestä, mutta tällä hetkellä ainakin 4G data ratkaisut ovat standardoituja vaikka puheen (VoLTE, Voice over LTE) standardoinnista esimerkiksi ei ole vielä päästy yksimielisyyteen.

Standardointiorganisaatiot määrittelevät patentit joita valmistajien on käytettävä jotta laitteet olisivat standardin mukaisia. Nämä patentit saattavat tulla monelta eri valmistajalta, mutta kaikille halukkaille on annettava mahdollisuus käyttää patentteja (rojalteja vastaan) implementoidakseen kyseisiä teknologioita laadittujen standardien mukaan. Kaiken tämän tavoitteena on siis saada harmonisoitu ekosysteemi, ja vaikka yritykset joutuvatkin tarjoamaan patentteja kilpailijoilleen, rojaltimaksut toimivat taloudellisena houkuttimena (sen lisäksi, että harva laitevalmistaja haluaa jäädä standardien ulkopuolelle, koska näin hän valitsisi myös jäävänsä massamarkkinaratkaisujen ulkopuolelle). Patentteja, joiden lisensointi on edellytys toimialalla toimimiseen, kutsutaan olennaisiksi patenteiksi standardin kannalta (SEP = Standard Essential Patents). Tästä syystä standardointiorganisaatiot vaativat niiden saattamiseen osaksi standardin erityisiä ehtoja. Näitä ehtoja kutsutaan joko FRAND tai RAND –ehdoiksi. Lyhenne tulee sanoista ”fair, reasonable, and non-discriminatory terms”.

Fair, eli reilu viittaa sääntöön, jonka mukaan lisenssiehdot eivät saa sisältää ehtoja, joita ei sallittaisi määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen lisensointiehtoihin. Tällä rajataan pois mm. erilaisia pakotettuja ostoja ei-haluttuihin tuotteisiin tai teknologioihin.

Reasonable, eli kohtuullinen, viittaa lisenssien hinnoitteluun. Lisenssihinnoittelun pitää olla sillä tasolla, että kaikki tarvittavat lisenssit lisensoituaan, yrityksellä pitää vielä olla taloudelliset edellytykset kilpailla alalla.

Non-discriminatory, eli ei-syrjivä vaatii, että lisensoija kohtelee kaikkia teknologian lisensoijia yhdenvertaisesti. Tämä rajoitus ei kiellä erilaisia hinnoittelumalleja, esimerkiksi volyymipohjaista hinnoittelua.

Patenttikiistoista yleisemmin

Apple on juuri saanut päätökseen myös patenttikiistan Samsungin kanssa, nämä kaksi markkinoiden johtavaa älypuhelinvalmistajaa taistelivat muun muassa siitä, onko Samsung kopioinut Applen iPhonen ja iPadin designia. Muoto (design patents for ”form, not function”) on myös yhden tyyppinen IPR, ja Apple väitti Samsungin kopioineen iPhonen suorakulmaisen, kulmista pyöristetyn muodon omiin puhelimiinsa. Apple myös syytti Samsungia muidenkin IPR:ien loukkaamisesta kuten mm. Applen “pinch-to-zoom” ominaisuus puhelimessa ja tabletissa. Mielenkiintoista casesta teki sen, että Apple ei pelkästään vaatinut korvausta patentin käytöstä, vaan myöskin vaati Samsungin tuotteiden myyntikieltoa. Applea on syytetty siitä, että sen sijaan se antaisi markkinoiden valita ja määrittää kysyntää, Apple käyttää oikeusistuimia nujertaakseen vastustajansa oikeussalissa markkinoiden sijaan.

Oikeus päätti että Samsung oli vahingoittanut kuutta sen seitsemästä patentista. Tapaus sai merkittävää mediahuomiota, sillä Samsung määrättiin maksamaat huimat miljardi dollaria Applelle aiheuttamastaan vahingosta. Tämä taistelu oli virstanpylväs, joka vakuutti Applen käymään aggressiivisesti muidenkin valmistajien kimppuun (OEM’s ie Original Equipment Manufacturers). Tapaus voidaan nähdä myös Yhdysvaltalaisen tuomioistuimen ja Jury:n antamana poliittisena päätöksenä, sillä kaikkien muiden valtioiden tuomioistuimet ovat poikkeuksetta suhtautuneet hyvin kielteisesti Applen vastaaviin toimenpiteisiin. Puhelinvalmistajista ainakin HTC ja Motorola ovat käräjillä Applea vastaan tälläkin hetkellä.

Apple ei suinkaan ole yksin, muut puhelinvalmistajat, sekä myös verkkovalmistajat ovat tuttuja kasvoja toisilleen oikeussaleista. Nokia ”aloitti” älypuhelinten patenttisodat haastamalla Applen oikeuteen vuonna 2009, väittäen, että Apple käytti luvatta/maksamatta Nokia ”standardin kannalta oleellisia patentteja” (SEP). Apple kiisti syytteet, mutta lopulta suostui maksamaan satoja miljoonia euroja Nokialle. Toisin kuin Apple uusimissa käräjöinneissään, Nokia ei koskaan vaatinut myyntikieltoa Applen tuotteille, vaan vaati ansaitsemansa rojaltit.

Maailman mobiililaitemarkkinat ovat valtavat, puhelinliittymiä on globaalisti yli 6 miljardia, mikä selittää laitevalmistajien innon pitää kiinni ja suojella patenttejaan. Nämä markkinat myös muuttuvat nopeasti ja pysyäkseen kiihtyvän tahdin mukana valmistajat pyrkivät joko ostamaan käyttöoikeuksia innovatiivisemman kilpailijan ratkaisuihin tai suunnittelemaan vastaavan ratkaisun, joka taasen usein johtaa patenttiloukkaussyytöksiin. Software patentit ovat hyvin eri tavalla patentoitavissa esimerkiksi Euroopassa ja USA:ssa, ja siksi sama ratkaisu voi olla patentoitu joillain markkinoilla ja toisilla ei, sekoittaen patenttitilanteita entisestään. Lisäksi patentoitavuuden edellytykset ovat paikoin hyvinkin erilaiset eri oikeusalueiden välillä.

Tapauksessa mukana olevista patenteista

Motorolan patentti 6,246,862 kuvaa tekniikan, jolla kosketusnäyttöisen laitteen kosketusnäyttö kytketään pois käytöstä, kun laitteen käyttäjän pää on lähellä laitetta, kuten esimerkiksi puhelua puhuessa tyypillisesti on.

Motorolan patentti 7,751,826 kuvaa tekniikan, jolla GPS-piiriin kytketään virta tietyn käyttäjätoiminnon yhteydessä. Patentissa kuvataan esimerkkinä toiminto, jossa käyttäjä soittaa hätänumeroon ja GPS-piirin kytkennän avulla viranomaiset saavan laitteen tarkan sijainnin jonkin GPS-palvelun kautta.

Applen patenteista tapauksessa mukana on mm. 6,343,263, joka siis tunnetaan myös nimellä “realtime API” -patentti. Patentti kuvaa tekniikan, jossa verkkoyhteyksissä käytetään tosiaikaista rajapintaa. Patentti siis kattaa laajasti moninaisia SOA-arkkitehtuurilla toteutettuja tosiaikaisia verkkojärjestelmiä. Patentti on laaja ja erittäin hankala kiertää.

Toinen Applen patentti on ns. monikosketusnäyttöpatentti, eli 7,479,949, jonka keksijälistalla ensimmäisenä komeilee Steve Jobsin nimi. Patentti kuvaa tekniikan, jossa kosketusnäyttöä koskevien sormien määrällä heuristisesti päätellään käyttäjän pyrkivän tekemään eri toimintoja.

Applen patentti 647 kuvaa tekniikan, jossa tietokoneella tallennettua dataa käytetään käyttöliittymässä. Patentti on erittäin laaja ja voi laajalla tulkinnalla kattaa esimerkiksi kaikkien älypuhelinten kalenteriohjelmistot. Tätä patenttia Apple on käyttänyt myös esimerkiksi HTC:tä ja Samsungia vastaan.

Lähteitä:

http://allthingsd.com/20120821/apple-and-samsung-go-into-the-final-round/ http://www.guardian.co.uk/technology/2012/oct/22/smartphone-patent-wars-explained

Oesch Rainer, Pihlajamaa Heli, Patenttioikeus, 2008, Talentum http://patft.uspto.gov/

Tim Worstal, Posner dismisses With Prejudice the Apple Motorola Patents Case. Forbes 6/2012http://www.forbes.com/sites/timworstall/2012/06/24/posner-dismisses-with-prejudice-the-apple-motorola-patents-case/

Charlie Stiernberg, Judge Posner Dismisses Apple v. Motorola Patent Suit in its Entirety. Hrvard Journal of Law and Technology – http://jolt.law.harvard.edu/digest/patent/apple-inc-v-motorola-inc

Richard. A. Posner’s ruling-http://publicaa.ansi.org/sites/apdl/Documents/Standards%20Activities/Critical%20Issues/Judge%20Posner%20Opinion%20in%20Apple%20v.%20Motorola,%20June%2022,%202012.pdf