Unelmana uudenlainen yliopistokaupunki

Taideteollisen korkeakoulun henkilöstö ja opiskelijat pohdiskelivat vuoden 2010 Eloseminaarissa tulevaisuuden työskentely- ja oppimisympäristöjä. Taideteollisen alan opiskelijoilla on toistaiseksi ollut Helsingissä vain yksi varta vasten heille suunniteltu ja rakennettu toimitila: Ateneum. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema ”miljoonapalatsi” valmistui vuonna 1887 ja sitä edelsivät kiivaat riidat. Aiheena oli tietysti raha – valtion varoille tuntui olevan muutakin käyttöä kuin investointi museo- ja koulurakennukseen. Sovinto saatiin aikaiseksi vasta pakon edessä.

Ateneum kävi ajan mittaan ahtaaksi, ja ilmaantui muitakin pakottavia syitä jättää ydinkeskusta. Taideteollisen korkeakoulun väki hajasijoitettiin hyyryläisiksi eri puolille kaupunkia.

Mielessä siinsi unelma uudisrakennuksesta, joka sai jo piirustukset ja sijoituspaikankin Pasilasta. Pilvilinna hajosi, kun päättäjät pyyhkäisivät Pasila-projektin 80-luvulla lopullisesti maton alle.

Vuonna 1986 Taideteollinen korkeakoulu sai kodin Arabian tehtaan kupeesta. Teollisuusrakennuksen  uusiokäyttö oli kaukana ideaalista, mutta diasporan aikana oli opittu tyytymään olosuhteisiin. Ja tarjosivathan tilat huikean parannuksen aiempiin verrattuna. 1990-luvulle tultaessa ympärillemme rakentui jopa uusi kaupunginosa runsaassa kymmenessä vuodessa.

Nyt tuntuu, että Arabianrannassakin ovat seinät tulleet vastaan. Korkeakoulun toiminta vuokratiloissa on kallista, eivätkä tilat kaikilta osin taivu nykyisiin tarpeisiimme. Riesana on myös terveyshaittoja, kuten sisäilmaongelmia. Mielessä siintää jälleen unelma.

Tarkoituksenmukaiset tilat eivät ole riippuvaisia maantieteellisestä sijainnista. Kaupunkien rajat eivät saisi olla esteenä – eivätkä ehkä kauaa olekaan, jos metropoli oikeasti syntyy. Metropoliin voisi nousta myös uudenlainen yliopistokaupunki.

Uskon, että Otaniemeen voidaan luoda taideteollisen alan koulutukselle asianmukaiset, viihtyisät ja toimivat tilat. Nykyinen tehtäväni vie minut usein Otaniemeen ja olen tutustunut alueeseen myös vapaa-aikanani lenkkeillen. Näen alueen ”mahdollisuuksien maana”.

Otaniemen opiskelijat ovat myös kaukana insinöörin stereotyypistä, joukkoon mahtuu monenlaista maailmanparantajaa.  Jo nyt tekniikan alan korkeakouluista tarjoutuu meille tilaisuuksia monialaiseen studiotyöskentelyyn ja materiaalikirjastojen hyödyntämiseen. Puhumattakaan tulevista mahdollisuuksista!

Mikä parasta, voimme itse osallistua suunnitteluun ja olla siinä eksperttejä. Onhan uudenlaisten oppimisympäristöjen suunnitteleminen jo pitkään sisältynyt alamme opetukseen ja tutkimukseen.

Olen asettanut dekaanin-toimikauteni tavoitteeksi saada korkeakoululle ainakin lupauksen, toivottavasti myös päätöksen uusista toimitiloista. Otan avosylin vastaan ehdotuksia.

***
Kuva: Taideteollisen korkeakoulun henkilöstö ja opiskelijat pohdiskelivat vuoden 2010 Eloseminaarissa tulevaisuuden työskentely- ja oppimisympäristöjä. Villejä visioita askarreltiin mobileiksi. Lisää kuvia osoitteessa http://www.flickr.com/photos/media_lab_helsinki/sets/72157624671960241/with/4923218104/.

Taideteollisen alan opiskelijoilla on toistaiseksi ollut Helsingissä vain yksi varta vasten heille suunniteltu ja rakennettu toimitila: Ateneum. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema ”miljoonapalatsi” valmistui vuonna 1887 ja sitä edelsivät kiivaat riidat. Aiheena oli tietysti raha – valtion varoille tuntui olevan muutakin käyttöä kuin investointi museo- ja koulurakennukseen. Sovinto saatiin aikaiseksi vasta pakon edessä. 
 
Ateneum kävi ajan mittaan ahtaaksi, ja ilmaantui muitakin pakottavia syitä jättää ydinkeskusta. Taideteollisen korkeakoulun väki hajasijoitettiin hyyryläisiksi eri puolille kaupunkia. 
 
Mielessä siinsi unelma uudisrakennuksesta, joka sai jo piirustukset ja sijoituspaikankin Pasilasta. Pilvilinna hajosi, kun päättäjät pyyhkäisivät Pasila-projektin 80-luvulla lopullisesti maton alle. 
 
Vuonna 1986 Taideteollinen korkeakoulu sai kodin Arabian tehtaan kupeesta. Teollisuusrakennuksen  uusiokäyttö oli kaukana ideaalista, mutta diasporan aikana oli opittu tyytymään olosuhteisiin. 

Ja tarjosivathan tilat huikean parannuksen aiempiin verrattuna. 1990-luvulle tultaessa ympärillemme rakentui jopa uusi kaupunginosa runsaassa kymmenessä vuodessa. 
 
Nyt tuntuu, että Arabianrannassakin ovat seinät tulleet vastaan. Korkeakoulun toiminta vuokratiloissa on kallista, eivätkä tilat kaikilta osin taivu nykyisiin tarpeisiimme. Riesana on myös terveyshaittoja, kuten sisäilmaongelmia. Mielessä siintää jälleen unelma. 
 
Tarkoituksenmukaiset tilat eivät ole riippuvaisia maantieteellisestä sijainnista. Kaupunkien rajat eivät saisi olla esteenä – eivätkä ehkä kauaa olekaan, jos metropoli oikeasti syntyy. Metropoliin voisi nousta myös uudenlainen yliopistokaupunki. 
 
Uskon, että Otaniemeen voidaan luoda taideteollisen alan koulutukselle asianmukaiset, viihtyisät ja toimivat tilat. Nykyinen tehtäväni vie minut usein Otaniemeen ja olen tutustunut alueeseen myös vapaa-aikanani lenkkeillen. Näen alueen ”mahdollisuuksien maana”. 
 
Otaniemen opiskelijat ovat myös kaukana insinöörin stereotyypistä, joukkoon mahtuu monenlaista maailmanparantajaa.  Jo nyt tekniikan alan korkeakouluista tarjoutuu meille tilaisuuksia monialaiseen studiotyöskentelyyn ja materiaalikirjastojen hyödyntämiseen. Puhumattakaan tulevista mahdollisuuksista!
 
Mikä parasta, voimme itse osallistua suunnitteluun ja olla siinä eksperttejä. Onhan uudenlaisten oppimisympäristöjen suunnitteleminen jo pitkään sisältynyt alamme opetukseen ja tutkimukseen. 
 
Olen asettanut dekaanin-toimikauteni tavoitteeksi saada korkeakoululle ainakin lupauksen, toivottavasti myös päätöksen uusista toimitiloista. Otan avosylin vastaan ehdotuksia. 

Helena Hyvönen