Turistin elämää

Viimeaikaisten vieraitteni kanssa sain kokeilla noin kuukauden verran todellista turistin elämää Nepalissa. Jani tilasi temppelitä, kyliä ja viidakkoa. Ohjelmaan kuului siis alkuun tutustumista kotikylääni Dhulikheliin ja läheiseen Panauti-kylään. Temppeleitä tuli ihmeteltyä hieman jo siinnä sivussa mutta suuremman mittakaavan temppeli-kierros odotti Kathmandussa, jossa noin suunnilleen kaikki nähtävyydet ovat hindutemppeleitä tai buddhalaisten stupia. Loppuun teimme vielä retken todelliseen turimin pesään Chitwanin kansallispuistoon etelä-Nepaliin. Täten täyttyi myös viidakko-toive.

Saralla ei saapuessaan (kaksi päivää Janin lähdettyä) juuri toiveita ollut. Mainittuani Pokharan ja paragliding mahdollisuuden suunnitelmat kuitenkin selkenivät.

Aloitimme muutaman päivän kulttuurikierroksella Kathmandussa. Sieltä jatkoimme Dhulikheliin, jossa iloisena yllätyksenä odottivavat joka-aamuiset mahtavat vuorimaisemat. Vuorimaisemien suhteen siirryimme aivan uudelle tasolle saavuttuamme muutaman päivän jälkeen Pokharaan. Ja huippuunsa näkymät nousivat toki paraglidingin aikana vuorien edessä liidellessä. Ja yhtään ei pelottanut.

Paluu turistin elämästä arkeen oli aivan ihana. Turistin elämä oli nimittäin rankkaa. Jatkuvasti oli tehtävä jotain, ettei arvokasta matka-aikaa menisi hukkaan. Lisästressiä toi painava vastuu vieraiden viihtymisestä. Toki kaiken kiireen keskellä oli hauskaakin ja uusia elämyksiä ja kokemuksia karttui runsain mitoin. Kiitos vieraille!

Tämän turistikauden aikana ja jälkeen olen usein pohtinut, kuinka turisti olen tässä maassa edelleenkin. Ulkonäön ja erittäin rajllisen nepalinkielen taidon ansiosta olen jokaiselle uudelle ihmiselle turisti. Näin turisteja tarkkailtuani olen nyt kuitenkin vakuuttunut siitä etten ainakaan ole enää ihan täysi turisti. Tähän johtopäätökseen päädyin listattuani muutamia turisteille kovin tunnuksenomaisia ominaisuuksia.

Ensimmäinen ja näkyvin on turistien pukeutuminen. Suurin osa heistä pukeutuu joko retkeily vaatteisiin tai Thamelista (eli Kathmandun turisti alueelta) ostettuihin muka-nepali-vaatteisiin. Nepalilaisilla sellaisia ei näe. Tässä kohtaa ei sovi unohtaa sitä kirjavaa erilaisten lenkkareiden ja vaelluskenkien joukkoa, joka turistien jalkoja koristaa. Vaihtoehtoisesti varvassandaalit ovat joskus nepalilaista pukeutumista tavoittelevan turistin valinta. Myöskin on mainittava erilaiset tavarat kuten aurinkolasit, kamerat sekä “nepalilaiset” korut ja laukut, joilla turisti-look viimeistellään.

Toinen oleellinen ominaisuus on turistien esiintymisalue. Kathmandussa he pysyvät melko tarkasti turistialueella Thamielissa tai nähtävyyksien välittömässä läheisyydessä. Sama logiikka pätee myös ainakin Pokharassa.

Kolmanneksi mainittakoon turistien kulutuskäyttäytyminen. Suurin osa heistä vaikuttaa olevan sokeita niin normi-neplilaisten kaupoille kuin ravintoloillekkin. Tämä on hieman sääli sillä ehdottomasti parhaat ruuat tarjotaan näissä paikallisille suunnatuissa ehkä hieman epäilyttävän näköisissä kuppiloissa. Lisäksi hinta on yleensä erittäin kohdallaan eikä vatsataudin vaara ole sen suurempi kuin turistirafloissakaan.

Viimeiseksi vielä oma mielipiteeni, että turistit eivät ymmärrä nepalilaisia. Ymmärryksellä tarkoitan kielen ymmärrystä mutta myös ajatusmaailmaa ja tapoja. Turistit kuvittelevat että nepalilaiset osaavat englantia. Usein tämä ei kuitenkaan päde mutta eivät nepalilaiset sitä kerro. He nyökyttelevät ja toistelevat kuulemiaan sanoja. Esimerkiksi sain kerran todistaa kuinka ruotsalaisturisti yritti tilata ravintolassa daalbattia eli daalia ja riisiä. Jankkaamista jatkui ainakin viisi minuuttia ja lopputuloksesta en tiedä. Tarjoilijapoikaa kävi sääliksi.

Vaikka en ihan paikalliseksi itseani väitä olen kuitenkin jotain oppinut… Hiljalleen opin lisää ja on minulle jo juteltu useaan kertaan nepaliksi. Mitään en yleensä ymmärrä mutta vastaan “la la” (=okei) ja toinen osapuoli on tyytyväinen.