Toiminnanohjaus ja emootiot

Otsalohkolla näyttäisi olevan tärkeä rooli toiminnanohjauksessa, erityisesti päätöksenteossa ja keskittymisessä. Tähän liittyy työmuistin hallinnointia, joka auttaa toiminnassa tarvittavan tiedon nopeassa käsittelyssä ja ajan hallinnassa. Toiminnanohjauksessa tärkeää on myös kilpailevien ärsykkeiden inhibointi, jotta pysytään nykyisessä tehtävässä. Toisaalta ärsykkeitä ei voi sulkea kokonaan pois, koska hyvässä toiminnanohjauksessa osataan myös reagoida muutoksiin toimintamallia vaihtamalla.

Toiminnanohjaukseen vaikuttavat myös emootiot. Emootiot toimivat tässä motivaattoreina ja usein myös tavoitteina toiminnalle. Yleensä ihmiset pyrkivät kokemaan positiivisia emootioita ja välttämään negatiivisia. Lisäksi emootiot vaikuttavat merkittävästi muistiin, sillä voimakkaisiin emootioihin liittyvät tapahtumat painautuvat muistiin helpommin.

Jäin miettimään kognition ja emootion yhteispeliä toiminnanohjauksessa. Näkisin että emootiot asettavat tavoitteet toiminnalle ja kognitio taas etsii ratkaisun, joka toteuttaa nämä tavoitteet. Toisaalta näiden ratkaisujen etsimisessä saatetaan turvautua emootionaalisiin ärsykkeisiin ja taas toisaalta emootioita voi osittain säädellä kognition kautta. Lopulta toiminnanohjaus olisi siis molempien vuorottelua.

Toinen näkökulma kognition ja emootion toimintaa on verrata niiden luotettavuutta ja laskentakykyä. Kognitio nähdään usein hyvin loogisena ja kielellisenä ajatteluna, jossa yksi ajatus seuraa toista. Näin saavutetut päätelmät nähdään luotettavina, mutta niihin päätyminen on verrattain hidasta sarjallisen ajattelun takia. Emootio taas perustuu tuntemuksiin, joten se on hyvin nopeaa, muttei kovin luotettavaa. Kognitio siis vastaisi ongelmanratkaisussa kirurgin veitsellä leikkaamista, emootio taas lekalla hakkaamista. Molemmille on omat käyttötarkoituksensa.

Myös emootion rooli tavoitteellisessa toiminnanohjauksessa tuntui kiinnostavalta ja herätti joitakin syvällisempiä kysymyksiä. Teemmekö asioita vain siksi että kokisimme jonkin mukavan tuntemuksen? Onko kaikkien päätösten takana vain jokin hermoston palkintohuume? Miten tämä kaikki liittyy vapaaseen tahtoon, tietoisuuteen tai vaikkapa Zen buddhalaisuuteen?