Luonnot ja ihmiset

Puhutaan ja olemme puhuneet saksalaisten järjestelmällisyydestä, ja siitä miten hämmästyttävää on, että tutkitaan siementen leviämistä tai vertaillaan ammattilaisen ja asiantuntijan tapaa tulkita ja käsitellä viheralueita. Luonnotkin on määrätietoisella otteella laitettu riviin ja ojennukseen, kaikki neljä. En kiellä, etteivätkö saksalaiset voisi olla järjestelmällisiä ihmisiä, varmasti ihan yhtä paljon siinä missä vaikkapa suomalaiset.

Sosiologiset analyysit varmasti löytäisivät eroja siinä, miten kansakunnat suhtautuvat vaikkapa työntekoon tai luontoon. Historiassa on ollut ajattelijoita, joiden näkemyksen mukaan ympäristö vaikuttaa ihmiseen enemmän kuin geeniperimä, ja näin ollen esimerkiksi saksalaisella metsällä olisi ollut suuri merkitys saksalaisuuden kehittymisessä.

Mikä on geeniperimän ja ympäristön suhde ihmisen luonteeseen vaikuttavina tekijöinä tarkentunee tulevaisuudessa. Tarkasteltaessa saksalaisten suhtautumista luontoihinsa ja niiden tutkimiseen, tulisiko suhtautua luontoa koskevaan tutkimukseen nimenomaan saksalaisten aikaansaannoksina, vai voisiko asia nähdä saksalaisen luonnon mielenkiintoisina kehitysvaiheina, joita on mielekästä tutkia ja jotka inspiroivat tulkintoihin?