Tarkkaavaisuus ja muisti

Tarkkaavaisuuden tehtävänä on ohjata aivojen rajallista informaationkäsittelykapasiteettia kaikkein tärkeimpiin aistihavaintoihin. Täten esimerkiksi taustahäly ja muut vähemmän tärkeät signaalit voidaan sulkea pois mielestä ja keskittyä olennaiseen.

Tarkkaavaisuuden kohdistumista ohjaavat sekä itse ärsykkeiden ominaisuudet (ns. bottom-up malli) sekä havaitsijan omat mentaaliset mallit ja tila (ns. top-down malli). Esimerkiksi näköaistin tapauksessa tarkkaavaisuutta vetävät puoleensa kontrastit, poikkeamat tai liike – tietyn kohteen kykyä vetää näköaistia puoleensa kutsutaan esiinnousevuudeksi* (engl. salience). Mentaalisien mallien suhteen taas tarkkaavaisuutta vetävät puoleensa sellaiset kohteet, joita henkilö on sillä hetkellä aktiivisesti etsimässä, tai joihin tämä on tottunut kiinnittämään huomiota (esimerkiksi oman nimen kuuleminen). Eri aistit voivat myös ohjata toisiaan tarkkaavaisuuden suhteen – esimerkiksi tutun äänen kuuleminen väkijoukossa voi laukaista mentaalisen mallin, joka ohjaa näköaistia etsimään tuttuja kasvoja.

Muisti voidaan jakaa ajallisesti kolmeen tasoon: sensoriseen puskurimuistiin, lyhytkestoiseen muistiin ja pitkäkestoiseen muistiin. Sensorinen puskurimuisti tallentaa lyhytaikaisesti aistiärsykkeitä, täten mahdollistaen jatkuvan mallin muodostamisen siitä mitä ympärillä välittömästi tapahtuu. Lyhytkestoinen muisti mahdollistaa pienen asiajoukon hetkellisen pitämisen mielessä. Pitkäkestoinen muisti taas mahdollistaa elinikäisten muistojen tallentamisen ja mieleenpalauttamisen. Muistiaineksen aktiivisesta prosessoinnista ja mieleenpainamisesta puhuttaessa voidaan käyttää myös termiä työmuisti – juuri aktiivinen semanttinen prosessointi edistää pysyvää mieleenpainamista.

Pitkäkestoisen muistin sisältöä on useaa eri tyyppiä: tiedollista, motorista ja sensorista. Tiedollinen muistisisältö voidaan jakaa sekä omakohtaisesti koettuun (episodinen muisti) ja muualta opittuun (semanttinen muisti). Lisäksi muistia ohjaavat opitut arkkityypit eli skeemat, jotka antavat muistin tueksi yleisiä malleja siitä millaisia tietynlaiset kohteet (esimerkiksi kylpyhuoneet) ovat – yksittäisiä luokan ilmentymiä voidaan sitten verrata skeeman mukaiseen arkkityyppiin, jolloin muistia voidaan kohdistaa erityisesti niiden skeemasta poikkeaviin ominaisuuksiin. Yksi muistin aspekti on myös metamuisti, eli se että henkilö voi olla tietoinen siitä, mitä hän ei voi tietää/muistaa, tai mitä henkilöllä on muistissa muttei pysty juuri nyt palauttamaan mieleen.

Muistisairaudet eli amnesiat voidaan jakaa kahteen eri luokkaan. Retrogradisessa amnesiassa kohde unohtaa jo aiemmin muistissa olleita asioita. Anterogradinen amnesia puolestaan vaikeuttaa uusien pitkäkestoisten muistojen muodostamista.

* Näköaistin kohteiden esiinnousevuuden mallintamisesta löytyy lyhyt artikkeli Scholarpediasta:

http://www.scholarpedia.org/article/Saliency_Map