Suomeksi vai englanniksi?

Tulipa mieleeni kysymys, millä kielellä blogia pitäisi kirjoittaa. Lienee ensin päätettävä, ketä varten blogia kirjoitan. En  pelkästään tytärtäni varten, joka minua on blogikirjoitteluun aktivoinut; en yleensä ottaen ketään varten erityisesti. Tarkemmin ajatellen, kirjoitan itseäni varten!

Miksi maalari maalaa, miksi runoilija runoilee? Usein kai vain omaksi ilokseen, itseään varten. Jos muutkin tauluista pitävät tai runoista lohtua saavat, hyvä niin. Mutta taidetta tehdään taiteen vuoksi.

Olen kadehtinut oikeita taiteen ammattilaisia ja ilahtunut, kun heitä on nyt Aallossa enemmänkin. Olen yrittänyt soittaa, olen yrittänyt maalatakin. Ei minusta moiseen ole. Mutta kirjoittaminen saattaisi sujuakin. Kirjoittaminen (tarkoitan nyt lähinnä tieteellistä tekstiä) on tuskallista, ainakin kun pitää kirjoittaa pitkiä raportteja ja tasapainoisesti ottaa kaikki asiat huomioon ja yrittää muistaa viitata aiempiin kirjoittajiin. Pöytälaatikkoonkin voi kirjoittaa tai paremminkin macintoshin kansioon, mutta sinne ne usein jäävät eikä niitä löydä, kun ei ole onnistunut niitä organisoimaan. Olisikohan blogiformaatti lopulta oikea formaatti. Siellähän sen tekstin pitäisi säilyä hyvässä järjestyksessä, joskaan en ole kovin varma siitä. Kokeillaan kuitenkin, mitä tästä tulee.

Niin, se kieli. Kirjoitan sillä kielellä, mikä tuntuu kulloinkin sopivalta. Jos ajattelen, että teksteillä on jotain merkitystä muillekin ja jos niiden muiden joukkossa on ulkomaaneläviä, englanti on varmaan paras. Ruotsia voisi kirjoittaa myös, ihan vain kokeeksi. Miksei saksaakin voisi yrittää ja ranskaa ja italiaa ja venäjää — ja savvoo ja hiljaa ja kovvoo.