Solusta kokonaisuutena

Kurssin ensimmäisellä asiantuntijaluennolla käsittelimme Veli-Pekka Lehdon johdolla yleisesti solun rakennetta, sen toimintaa ja kemiaa. Seassa oli jonkin verran vanhaa tuttua asiaa (mieleen palautettiin joitain lukion biologiasta tuttuja juttuja kuten soluelimiä, ja solun eri osien tehtäviä) mutta lähestymistapa oli melko erilainen ja enemmän kemiallinen.

Aivan erityisesti luennolla korostui se tapa, jolla solua tulee lähteä tarkastelemaan. Jokaiselle lienee tähän mennessä selvää, että solu elävänä rakenneyksikkönä on hyvin monimutkainen ja hienorakenteinen, mutta se kompleksisuuden taso on kuitenkin jotain aivan muuta kuin vaikkapa lentokoneen. Tähän liittyvät luennolla esitellyt solun erilaiset, spesifit interaktiot, aktiivisuus, muovautuvaisuus ja rakenteen tasot (mikro- ja makrotaso) sekä evoluutio, joiden kautta solun toimintaa ymmärretään. Erityisen kiinnostavalta luennolla tuntui kysymys siitä, mikä tekee solusta toimivan nimenomaan kokonaisuutena – eli miten sen kaikista yksittäisistä osasista voi muodostua niin hyvin toimiva systeemi, jota ihmisvoimin on (tähän mennessä ollut) mahdotonta synteettisesti luoda.

Uuden täydentävän tiedon esimerkiksi elävien solujen peruspiirteistä ohella luennolla tuli varsin paljon uutta tieteellistä sanastoa (kuten plasmamembraani  ts. solulimakalvosto tai epigenettinen), joka oikeastaan lähinnä puki tutut konseptit uuteen muotoon. Alkuun melko sekoittavaa, mutta käytännössä varmasti hyödyllistä varsinkin jos (ja kun) saa eteensä aihetta käsittelevän englanninkielisen kirjan, joutuu tekemisiin lääkäreiden kanssa tai uppoutuu tulevaisuudessa yhä syvällisemmin solun toiminnan kemialliseen puoleen.