Solun jakautuminen, solusykli ja apoptoosi

Torstaina 24.1 Veli-Pekka Lehto Helsingin yliopiston patologian osastolta piti luennon, joka käsitteli solun elinkaarta melko kokonaisvaltaisesti. Aihepiireihin kuuluivat niin solunjakautuminen kuin solukuolema. Aluksi tähdennettiin jo entuudestaankin tuttuja eroja monisoluisten ja yksisoluisten eliöiden välillä. Pohdittiin muunmuassa sitä, että kuinka monisoluisten eliöiden solut voivat olla hyvinkin erilaisia, vaikka ne sisältävät kaikki saman DNA:n – syyksi paljastuivat epigeneettiset ilmiöt.

Eukaryoottisolun solusykliä käsiteltiin laajasti, ja siihen liittyen ilmeni monia uusia käsitteitä ja kuva solusta hyvin monimutkaisena mutta tarkoin säädeltynä systeeminä vahvistui. Luennolla esimerkiksi ilmeni, että solusyklissä on monta tarkastuspistettä solusyklin vaiheiden rajoilla, jolloin kierto saatetaan virheistä johtuen keskeyttää.

Lukiosta ainakin minulle oli jäänyt hieman virheellinen käsitys solun toiminnasta, ja olikin mielenkiintoista kuulla, että solu viettää suurimman osan ajasta niinsanotussa G0-tilassa, ja siirtyy varsinaiseen sykliin vain tarvittaessa. Uutta tietoa oli myöskin se, että solujen toimintaan liittyy hyvin keskeisesti myös toinen sykli, eli sentrosomisykli.  Tosin vieläkin hieman epäselväksi jäi sentrosomejen ja sentriolien merkitys laajemmalla tasolla, vaikka esimerkiksi kromatidien liikkeestä solunjakautumisessa kerrottiin melko tarkasti.

Luennon loppupuoliskolla alettiin käsittelemään hyvin mielenkiintoista aihepiiriä, eli muunmuassa telomeerejä ja apoptoosia. Hämmentävänä yksityiskohtana mieleen jäi, että telomeerit eivät suinkaan ole samanlaisia kaikilla lajeilla, kuten ehkä voisi kuvitella. Toinen kiinnostava esimerkki telomeraasiin liittyen oli se, että juurikin syöpäsoluissa telomeraasi on usein ekspressoituna.

Telomeerien ja telomeraasientsyymin merkitys ja toiminta eivät ole vielä täysin selviä tutkijoillekkaan, mutta luennolla kerrottiin kuitenkin mielenkiintoisia teorioita niihin liittyen.  Jälleen kerran saimmekin huomata, että solujen toiminta on niin monimutkaista, että vieläkään sitä ei aivan ymmärretä, ja tutkittavaa riittää varmasti moniksi vuosiksi eteenpäin.

Uutta asiaa oli myöskin kasvutekijöiden puutteen merkitys ohjelmoidussa solukuolemassa eli apoptoosissa. Esimerkkinä apoptoosin merkityksestä mainittiin muunmuassa sormien muotoutuminen räpyläraajoista sikiönkehityksen aikana. Apoptoosin lisäksi kerrottiin hieman myös toisenlaisesta solukuolemasta, eli nekroosista. Nekroosin ja apoptoosin eroista olisi tosin mielenkiintoista kuulla hieman lisää, sillä luennolla niitä ei kovin kattavasti keretty käsitellä.