Solun aineenvaihdunta, 30.1.2013

Tällä kertaa luentomme aiheena oli solun metabolia eli aineenvaihdunta. Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen lähemmin, koska tiesin, että lukiokirjoissa asia käsitellään hyvin pintapuolisesti. Tästä luennoitsija Nina Peitsarokin luennon aikana huomautti: ’’…but the chemistry of the individual reactions can be “wonderfully complex”.

Aivan ensimmäiseksi Peitsaro halusi, että kaikille on selvää katabolisten ja anabolisten reaktioiden erot. Hän myös halusi painottaa sitä, että näiden reaktioiden välillä on oltava tasapaino. Peitsaro selitti selkeästi glykolyysin eli glukoosin pilkkomisen pyruvaatiksi solulimassa. Myös anaerobisen energian tuoton eli maitohappokäymisen ja aerobisen energian tuoton eli soluhengityksen erot oli helppo ymmärtää havainnollistavien kaavioiden avulla.

Oli erityisen mielenkiintoista kuulla, että mitokondrion sisäkalvo on poimuttunut ja muodostanut kristarakenteita sen takia, että kalvolle mahtuisi mahdollisimman paljon proteiineja. Mitokondrion sisäkalvo onkin kaikista proteiinirikkain alue solussa, sillä sitä ei läpäise mikään ilman kuljettajaproteiinia. Mitokondrion ulommalla kalvolla sen sijaan on suuria proteiinikanavia, poriineja. Luento selvensi myös viime kerran aihetta, apoptoosia. Peitsaro nimittäin kertoi, että mitokondrion kalvojen välitilassa on solukuolemaproteiineja, joiden vapautuminen aiheuttaa solukuoleman eli apoptoosin.

Luennon toisella puoliskolla asiat alkoivat kuitenkin mennä liian monimutkaisiksi ja uusia käsitteitä tuli kokoajan lisää eikä niissä pysynyt mukana. Peitsaro kertoikin, että hän pitää lääketieteellisessä kuuden viikon kurssia samasta aiheesta ja nämä kaikki asiat on vaikeaa saada mahtumaan yhteen kahden tunnin luentoon. Sitruunahappokierrosta näytettiin hurjannäköinen kuva, jossa oli kaikkien sitruunahappokierron välivaiheiden kemiallinen rakenne. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi kaikista tärkein: mikä on sitruunahappokierron tavoite. Jouduinkin lopulta googlaamaan sen itse.