Solujen viestintäjärjestelmät

Tämänpäiväisen luennon solun viestintäjärjestelmistä meille piti dosentti Katri Koli. Luennolla käsiteltiin paitsi solukasvun ja erilaistumisen säätelyä, myös sen hallinnasta riistäytymiseen läheisesti liittyvää syöpää.

Säätelymekanismien pääperiaatteet (esim. kasvutekijät, hormonisäätely jne) olivat jotenkuten säilyneet mielessä vielä lukiosta, joskin oli hyvä, että niitä pikaisesti kerrattiin ennen varsinaiseen uuteen ja syventävään tietoon menemistä. Uutta sanastoa tuli jälleen valtavasti, mikä teki luennosta välillä vähän vaikeaselkoisen, mutta onneksi endokriinisen ja parakriinisen säätelyn merkityksen saattoi tarkistaa vielä luennon jälkeen luentokalvoista. Viestintämekansmit ovat tuntuneet mielestäni aina ennen jotenkin monimutkaiselta alueelta solubiologiassa juuri siksi, että niitä on aikaisemmin käsitelty niin pintapuolisesti, mutta monet diaesityksen seikkaperäiset, tarkat kuvat avasivat asiaa hienosti ja riittävän yksityiskohtaisesti. Mielenkiintoista oli kuulla myös lisaa telomeereistä, ja että ne solun eliniän säätelyn lisäksi mm. estävät kromosomeja tarttumasta toisiinsa.

Luennon toisessa vaiheessa käsiteltiin syöpää, mikä oli havainnollinen ja käytännönläheinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun järjestelmä ei toimi odotetusti. Olin aika yllättynyt kuullessani, että syövän puhkeamiseen saattaa riittää vain 4-6 mutaatiota, vaikkakin kohdennetusti, ja että sama kasvutekijä (esimerkkinä TGF-β) voi toimia sekä sitä estäen että edesauttaen. Jälleen kerran tulin pohtineeksi, miten ylipäänsä niin harva ihminen sairastaa syöpää, kun mutageenejä kuitenkin löytyy kaikkialta ympäristöstämme. Toisaalta koska myös kasvaimien muodostuminen vaatisi niin paljon huonoa onnea ja otollisia olosuhteita, on asiaa hiukan helpompi käsittää.