Solujen metaboliaa: Miksi hengitäme?

Keskiviikon asiantuntijaluennolla käsiteltiin soluhengitystä ja sen tärkeyttä.  Puhujaksi oli saapunut Nina Peitsaro Helsingin yliopiston lääketieteen laitokselta.  Aiheena soluhengitys on kiinnostava sillä se kertoo kuinka jaksamme tehdä joka päiväisiä tekojamme ja kuinka aineenvaihdunnoilla energian saantia voidaan vaikeuttaa.
Aineenvaihdunta on hyvä jakaa kahdenlaisiin reaktioihin: katabolisiin ja anabolisiin.  Soluissamme on jatkuvasti eri reaktioita ja hajottavien ja synteettisten reaktioiden summa tekee meistä ihmisiä.  Luento antoi hyvän kuvan, että vaikka biologisen asian voi jakaa tai jaotella, on se kuitenkin hyvin monimutkainen ympäristö, mistä ihminen tietää vasta hyvin vähän.  (Onneksi tutkimus kehittyy)  Aina ei kuitenkaan tarvitse rakentaa uuttaa vaan aines voi muuttaa myös itse muotoaan ja varsinkin isomeria oli uusi näkökulma biologisiin reaktioihin.  On kiehtovaa ajatella kuinka keho kykenee muokkaantumaan parhaalla tavalla selvitäkseen katabolisella ja anabolisella tasapainoilulla.
Ihminen voi käyttää energianlähteenään hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja.  Lukio pohjalta on jäänyt kuva että vain hiilihydraatit ovat energiaa ja kuinka glykolyysi on ainut energian saantiin perustuva reaktio.  Kuitenkin esimerkiksi rasvahappojen hapetus on oma reaktioväylä missä lipideistä saadaan suuri määrä energiaa.  Pieni omatoiminen selailu paljastaakiin että esimerkiksi sydänlihas käyttää 80 prosenttia rasvapohjaista energiaa eikä niinkään hiilihydraatteja.  Joten voidaankin todeta että käsitys rasvojen huonoudesta on hieman vajaa ja opiskelu hyvien rasvojen puolesta mielenkiintoista esimerkiksi paremman ruokavalion suunnittelussa.
Mieleenkientoinen aihe oli myös soluelimin tutustuminen varsinkin solun energiatehtaaseen mitokondrioon.  Mitokondriolla on merkittävä rooli esimerkiksi myös apoptoosissa, sitomalla kalvojensa väliin solukuolemaa aktivoivaa proteiinia.  Yleensä keskitymme liikaa soluelinten päätehtäviin ja pienemmät mutta merkittävät tekijät jää huomaamatta.  Toinen asia mihin on hyvä kiinnittää on poikkekset.  Biologinen jaottelu eri kategorioihin johtaa väistämättä väliinputoajiin.  Esimerkiksi punasolu on aitotumallinen solu mistä puuttuu kokonaan mitokondriot.  Se on täysin riippuvainen glykolyysin tuottamasta energiasta.  Ja koska glykolyysi käyttää lähtöaineenaan glukoosia, ovat hiilihydraatit välttämättömiä aineita verenkierron ylläpitoon.
Loppuun on hyvä pohtia vielä jokaisen urheilijan kammosta/toiveesta, nimittäin maitohaposta.  Uutena asiana tuli myös maitohapon hyvistä puolista, nimittäin ilman fermentaatiota ei solu kykene vapauttamaan glykolyysiin tarvittavia elektorinkuljettajia.  Ja toisaalta maksa kykenee muokkaamaan syntyneen laktaatin glukoosiksi ja siitä edelleen energiaksi.  Opiskelun ei aina tarvitse löytyä kirjan äärestä, biologia aiheena mahdollistaa oppimisen myös lenkkipolulla.