Solujen järjestäytyminen kudoksiksi (asiantuntijaluento 14/Veli-Pekka Lehto/20.02.2013)

Odotukseni kohdistuivat varsinkin luennon kantasoluja käsittelevään osaan. Uskon monen muunkin odottaneen luennolta juuri sitä, koska mediassa kantasolututkimuksen näkyvyys on ollut kohtuullisen hyvä.

Kudosta käsiteltäessä Lehto antoi tuoreen esimerkin siitä, että tekevälle voi sattua. Väitöskirjan kannessa mainittiin aiheen yhteydessä syöpäkudoksesta. Vastaväittelijä oli korjannut, ettei syöpä ole kudosta, vaan syöpä on normaalin kudosrakenteen häiriö. Lohduttavaa ettei näin opintojen alussa oleva ole ainoa jolle voi sattua käsitteiden kanssa sekaannusta tai epätäsmällisyyttä. Kaikki asia alun kalvoilla ei tuntunut olevan itselleni ihan loogisimmasta päästä. Kuten mesodermiä käsiteltäessä, ”…päätyyppi on sidekudos, niin siihen kuuluu veren punasolut, koska ovat mesodermaalista alkuperää”.  Seuraavaksi käytiin läpi mitä endodermistä, mesodermistä ja ektodermistä muodostuu. Osa tästä oli tuttua, mutta kertaus oli hyvästä. Totipotentiaali selvisi tarkoittavan hedelmöittynyttä munasolua, josta voi kehittyä kaikki eri solutyypit.
Seuraavaksi paneuduttiin syvemmin kalvolla 5 esitettyihin kudostyyppeihin. Lehto mainitsi että viime aikoina on opittu ymmärtämään, että luusto on monien kasvutekijöiden varasto. Jos on luun murtuma, niin paikalla on jo erilaisia parannustekijöitä jotka stimuloi parannustapahtumaa.
Lopuksi käsiteltiin kantasoluja. Jostain syystä minulle palautui, asiaan liittyen, mieleeni joskus näkemäni kuva hiirestä, jolle oli kasvatettu korva selkään. Ehkäpä jotakin provosoivaa saattaisi olla tulossa. Luennoitsija kävi läpi solutyypit ja ominaisuudet. Tyypeistä jäi mieleen napaveren kantasolut, joita käytetään hoidoissa potilailla joiden oma luuydin on säteilytetty pahanlaatuisten solujen takia ja uudet kantasolut uudelleen populoi luuytimen. Jäi vaivaamaan sen tehokkuus yleisellä tasolla. Pidin hyvänä, että kerrankin luennolla esitettiin myös eettisiä näkökulmia ja mainittiin eri maiden kantasolutukimusten edistymisestä johtuen lainsäädännöstä. Aikuiskudoksen kantasoluista mainittiin, että ”piileksivät” oudoissa paikoissa ja niitä on vähän. Ei selvinnyt missä niitä on.

Luento oli hyvä. Esitysmateriaalien värien käyttö oli niin kuin sen pitääkin olla opetuksessa, kuvat värillisiä mutta tausta valkoinen, jonne voi tehdä muistiinpanoja. Varsinki kantasoluja käsittelevässä osuudessa olisi voinut valottaa hieman mitä on tutkittu ja missä tutkimuksissa mennään tänä päivänä.