Solujen jakautuminen, solusykli ja apoptoosi (asiantuntijaluento 10/Veli-Pekka Lehto)

Luennon aiheena käsiteltiin solusykliä ja solukuolemaa painottuen apoptoosiin. Luennon aihe oli erityisen lähellä sydäntäni, koska edellisellä viikolla lukupiirin aiheenani oli juuri mitoosi ja solukuolema. Koska aiheeseen oli tullut perehdyttyä etukäteen, ja erityisesti niin tuoreeltaan, oli luennon anti hyvä. Asiat jotka eivät tulleet selviksi itse luennolla, selvitin luennoitsijan kanssa luennon jälkeen kahden keskisessä keskustelussa.

Luennon alkuosa eteni solusyklin vaiheiden mukaisessa järjestyksessä (G1, S, G2 ja M). Tässä sain itselleni tarkennusta mikrotubuluksien ja kinetokorimikrotubuluksien työnjakoon sisarkromatidien eriytymisessä. Tämän jälkeen tutustuttiin eri vaiheisiin liittyviin säätelymekanismeihin.  Telomeerit ja telomeraasit käsiteltiin lyhyesti havainnollisien kuvien avulla, joista selvisi mm. telomeraasien vaikutus solun potentiaalisiin jakautumiskertojen määriin. Seuraavaksi selvitettiin sykliinien ja Cdk-proteiinien merkitys tietyn solunmuutoksen aikaansaamiseksi tietyssä solusyklin vaiheessa.Tämän jälkeen tutustuttiin solun ”jättäytymisestä” (kasvusignaalin puuttuminen) pois solusyklistä eli vaiheeseen G0 (tässä vaiheessa solu onkin suurimman osan ajastansa).  Lopuksi käsiteltiin solun elinkaaren loppumista (apoptoosi ja nekroosi), siinä apoptoottisesti tapahtuvaa solukuolemaa ja apoptoosin merkitystä homeostaasin kannalta. Nekroosi käsiteltiin vertailemalla sen eroja apoptoosiin. Luento päättyi syövän käsittelyyn, sille ominaiseen kasvun kiihtymiseen, sekä kasvua tukevan geenin aktiivitason nousun että kasvunrajoitegeenin toiminnan estymisen näkökulmasta.

Luentojen parhaimpia anteja on yhdistää pieniäkin yksityiskohtia käytäntöön, jolloin on helpompi ymmärtää miksi ja miten jotain asiaa tai ilmiötä voi käyttää hyväksi myös tutkimustyössä. Edellisestä esimerkkinä on luennoitsijan luentokalvosta (kalvo 11/mikroskoopilla otettuja kuvia) mainitsema metafaasivaihe, jota käytetään karyotyyppitutkimuksessa kromosomihäiriöiden tutkimiseen (mm. verisyöpä), koska kromosomit ovat metafaasivaiheessa järjestäytyneet visuaalisen tarkastelun kannalta optimaalisesti.