Soluista kudoksiksi, Veli-Pekka Lehto

Luennon aluksi käytiin läpi kudoksen määritelmä ja kudostyypit, joita ovat sidekudos, epiteeli, hermokudos, lihaskudos. Esimerkiksi syöpä ei ole kudos, vaikka syöpäkudoksesta joskus puhutaankin. Luennon alkupuolella oppi paljon sanastoa, esimerkiksi gastrulaatio, morfogeneesi, mesenkyymi ja parenkyymi. Osaa käsitteistä oli käytetty jo aiemmilla luennoilla, mutta niiden merkitys oli jäänyt silloin epäselväksi.

Mielenkiintoni herätti Waddingtonin malli epigeneettisestä maisemasta. Morfogeneesi ja homeobox-geenit oli myös ihan uutta asiaa, josta olisi mielellään kuullut enemmänkin. Suurin osa ajasta käytettiin käymällä tarkasti läpi eri kudostyyppien rakennetta ja tehtäviä, jotka olivat melko tuttua asiaa. Mielenkiintoiseksi luento muuttui, kun alettiin puhua kantasoluista ja siitä, mikä tekee solusta kantasolun.

Ennen kantasoluja saatiin pääasiassa lääketieteen ja tutkimuksen käyttöön muutaman päivän vanhoista alkioista. Tähän liittyy eettisiä ongelmia. Luennoitsija kertoikin melko vasta kehitetystä menetelmästä, jossa normaaliin somaattiseen soluun siirretään geenejä, jotka tuovat sille kantasoluominaisuuksia. Tämä mahdollistaa kantasolujen tuotannon ilman eettisiä ongelmia vaurioituneen kudoksen paikkaukseen, tutkimukseen ja lääketestaukseen. Aiheen tutkimuksesta myönnettiin Nobel-palkinto vuonna 2012.