Sokeriluento

Sokeriluennon piti Risto Renkonen, Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani. Luennon lääkettieteellinen lähestymistapa oli mielenkiintoista vaihtelua oppikirjojen usein kemialliseen näkökulmaan. Esimerkit sokereiden merkityksestä antibiooteissa, veriryhmissä ja muunmuassa hormonien aktiivisuudessa olivat hyviä lisiä rakennepiirrosten ja monimutkaisten reaktioketjujen seassa.

Luennoitsija varmaankin oletti meidän osaavan esimerkiksi glykolyysin ja monien muiden solun sokeriaineenvaihduntaan liittyvien asioiden periaatteet jo entuudestaan. Luennon täyspainoinen seuraaminen olikin varmasti ajoittain hankalaa ainakin mikäli lukion kemiankirjat eivät olleet aivan kirkkaimmassa muistissa. Muutenkin esille tuli paljon käsitteitä ja monimutkaisia mekanismeja sekä rakenteita, joiden tunteminen olisi ollut hyödyllistä etukäteen jotta sai luennon juonesta parhaiten kiinni.

Oli kiinnostavaa kuulla sokereiden merkityksestä esimerkiksi lääkettieteessä ja solun toiminnassa. Sokerit osoittautuivat paljon monimuotoisemmiksi kuin mitä aiemmin olisin kuvitellut. Esimerkiksi verrattuna neljästä emäksestä saatavaan 64:n erilaiseen kodoniin neljästä monosakkaridista saadaan jopa yli 10000 erilaista triplettiä. Kun esimerkiksi ihmiselimistön käytössä on kuitenkin kymmenisen monosakkaridia, erilaisten sokereiden määrä on lähes rajaton.

Mielenkiintoisena uutena asiana selvisi että glukoosimonomeerit eivät ole suinkaan aina toisiinsa sitoutuneita samalla tavalla kuin esimerkiksi DNA:n sokerifosfaattiketjussa, vaan glykosidisidos voi muodostua myös vaikkapa kahden ykköshiilen välille kuten trehaloosissa. Myös erilaisten avaruusrakenteiden merkitys tähdentyi. Saimme paljon uutta tietoa myös muunmuassa glykoproteiinien tehtävistä ja merkityksestä solujen toiminnassa, mutta osa etenkään luennon loppupään informaatiotulvasta ei valitettavasti kovin syvällistä ymmärrystä kohdannut.