Saksalaista aivolaavaa: scienceslam.fi

ScienceSlam on tapahtuma kertoa omaan tieteenalaan liittyvästä tutkimuksesta kymmenessä minuutissa yleisöä miellyttäen ja opettavaisesti. Tänä iltana järjestettiin Helsingin toinen ScienceSlam-tilaisuus Nosturin Alakerrassa.

Jarno Koponen esitteli henkilökohtaista, ennustavaa tiedonhakukonseptia Futureful (kuin wonderful, cheerful). Mukana oli avainsanojen tulkintaa ja niillä verkkohakua yhdistettynä entiseen tapahtumahistoriaan (ja kenties paikkatietoon).

André Schumacher lanseerasi termin “crowd computing” yhdeksän vapaaehtoisen voimin, joiden tuli saada aikaiseksi virityspuu sekasotkuisesta lankavyyhdistä heiteltyään aikansa punaisia ja sinisiä palloja ja nosteltuaan käsiään tai istuuduttuaan.

Kumaripaba Athukorala esitteli audion päälle tulevaa videon luomista kahdessa minuutissa. Musiikin soidessa ohjelma hakee syötettyyn tekstiin liittyviä kuvia ja muodostaa niistä kuvavirran.

Jelena Telenius kertoi, miksi curry on keltaista: pikkuelektorni tykkää kovasti fotonista; ja sitten taas viiletetään ympäri molekyyliä. Hän keräsi illan suurimmat aplodit.

Hanna Ollila varoitteli, kuinka meistä kaikista tulee ärripurreja, jos emme nuku tarpeeksi.

Lopuksi Eino Partanen tanssi itsensä lavalle ja kertoi tanssimisen auttavan dysfaatikkoja.

Tilaisuus oli viihdyttävä ja jossain määrin jopa opettavainenkin. Paikalta puuttui yhteiskuntatieteellisten ja humanististen alojen edustus. Konseptiltaan hyvin vastaava kuin osakunnan Aivolaava. Kuuntelin kymmenen vuotta sitten nauhoitetun tarinan piirrettyjen fysiikasta. Se olisi ollut tänä iltana kovaa valuuttaa.