Ryhmätyön reflektiota

Kakkospäivää korvaavana tehtävänä on pohdiskella ryhmätyötä välinetutustumisen keinona. Täytyy sanoa, että menetelmä oli oivallinen, sillä välineiden luonteeseen kuuluu se, että ne ovat sosiaalisia ja siksi niitä on hyvä myös opiskella sosiaalisesti. Erityisen hyvin opittiin blogien käyttö, koska ryhmällä oli käytössään oma blogi. Samalla tosin opittiin myös ne ongelmat, joita blogeihin voi liittyä – keskeisimpänä pelaaminen käyttölupien kanssa. Aikaa en huomannut pistää ylös, kun se ei ole yleensäkään tapanani. Mutta aikaa tuntui kuluvan, kun laitteiden teknisten ongelmien kanssa tappeli.

Palautetta ryhmässä sai hyvin, mutta parasta on kuitenkin se sympatia, mitä teknisten vaikeuksien kanssa painiva saa. Ihmisparka on niin yksin maailmassa, kun koettaa saada jotain härveliä toimimaan – mutta yhdessä vaikeudet on helpompi voittaa. Enkä puhu yksinomaan teknisestä tuesta, vaan myös henkisestä: ei tunne itseään niin totaalisen typeräksi, kun muut ovat kokeneet samaa.

Ryhmätyön myötä välineisiin pääsi hieman syvemmälle alun seikkailun jälkeen. Mutta en ala vieläkään väittämään, että tuntisin välineet läpikotaisin. Toisaalta se ei ehkä ole tässä tarkoituskaan, vaan ehkä tärkeintä onkin tietoisuus siitä, mitä tarvittaessa saattaisi olla tarjolla. Kokeilin esimerkiksi Preziä, mutta totesin, että eipä se lopulta ole muuta kuin vähän iloisempi Powerpoint. So what’s the point of using it?

Jatkossa aion opiskella blogin mahdollisuuksia hieman syvällisemmin, koska saattaisin tarvita sellaista nykyisessä työssäni.