Reijo Käkelän luento 22.11.

Päivän luennolla käsiteltiin lipidejä. Vaikka kovaa asiaa tuli paljon, meno oli hieman leikkisääkin Reijo Käkelän luennointityylin ansiosta. Perusasiat puitiin nopeasti, jonka jälkeen pureuduttiinkin hieman syvemmälle. Energiasisältö osuus ja lipidien perusrakenne oli jokseenkin tuttua. Jonkinlaista pientä tietämystä löytyi monesta muustakin aiheesta pohjalta, mutta toisaalta luennolla käytyiin tähänastisista luennoista eniten entuudestaan tuntematonta asiaa. Tarkastelu vaihteli monipuolisesti molekyylitasolta rasvojen rakenteen solu- ja jopa eliötason vaikutuksiin.

Luennolla saatiin yleisökysymyksen seurauksena aikaan mielenkiintoinen keskustelu siitä, millaisia rasvoja tulisi syödä ja siitä, miten rasvat muuttuvat ja miten niitä tulisi käyttää ruuan valmistuksessa. Myös solukalvojen lipidilautat ja lipidien kuljetus solussa erilaisilla menetelmillä jäivät mieleen. Solukalvon liikkuvuus sinällään ei ollut uutta tietoa, mutta liikkeen valtava nopeus (10 000 000 paikanvaihtoa/s) ja nestemäisyys yllättivät. Mielikuva solukalvon rakenteesta muuttui. Aiemmin solukalvon hahmotti melko paikallaan pysyvänä, vakaana rakenteena, mutta nyt sen näkee jotenkin vilkkaampana ja elävämpänä. Yllättävää oli myös se, kuinka paljon kaksoissidos laskee lipidin sulamispistettä.

Luennon kiintoisin aihe oli lipidiasymmetria ja erityisesti fosfatidyyliseriini indikaattorina solun raihnaisuudelle ja sen toimiminen tuhoamissignaalina makrofageille. Aiheesta olisi mielellään kuullut vähän enemmänkin.