Porkkana-arkkitehti?

Mikään kokemus ei ole yhden aistin välittämä. Makuelämys koostuu monen aistin välittämästä informaatiosta, joista aivot parsiva kokonaisuuden – aistikokemuksen. Myös maisema koetaan monin aistein, ja ruoan tuotanto on kautta aikain muovannut maisemaa. Ruoka ja maisema ovat aina liittyneet yhteen, mutta eivät koskaan kokonaisvaltaisella tavalla. Ironisesti perinteisesti kulttuurimaisemat ovat muuttumassa tuotannon tiloista kalliisti ylläpidetyiksi kulisseiksi, ja tuotannon tilat siirtymässä takaisin takapihoille ja kansan syvien rivien omistukseen; katselun ja edustuksen ulkotilat uhrataan porkkanoille ja muille matoja kuhisevalle biojätteelle.

Nykyinen viherbuumi on yksittäisten toimijoiden masinoimaa, jonka tarkoitus on tuottaa tiettyjen kriteerien mukaan tuotettua ruokaa. Tilat ovat väliaikaisia tai muiden hylkäämiä jättöalueita. Kaalit ja tomaatit voidaan istuttaa mihin tahansa esineeseen, jossa multa pysyy. Itse tuotettu ruoka ja kaupunkikeskustoihin kasvatettava vihreys ovat itsearvoisesti niin positiivisia asioita, ettei paikkojen kaupunkikuvallisia arvoja tarvitse pohtia. Tai ehkä perinteinen jako ruoan tuotantotilojen ja virkistäytymiseen ja muuhun sielun hoitoon tarkoitettujen tilojen välillä on iskostunut syvälle? Maisema-arkkitehdit muiden mukana tuntuvat pitävän kaikkea kaupunkiviljelyyn liittyvää kiehtovana – ehkä korjatakseen omaa etääntynyttä suhdettaan orgaanisiin prosesseihin.

Kaupunkiviljelyä voitaisiin verrata postmodernismiin, jonka tärkein tehtävä oli kapinoida ja taistella väärää ideologiaa vastaan. Etääntyminen ruoan tuotantoketjuista ja valmistusprosesseista luo vastareaktion, jolloin tuotantotilat halutaan omien valvovien silmien alle.

Nyt kun ihminen haluaa päästä takaisin kosketuksiin alkutuotannon kanssa, voitaisiin problematisoida uudelleen ruoan tuotannon tilat kontekstissaan. Miten ruoka ja maisema muodostavat toisiaan tukevan, yhteisöllisen ja esteettisen ympäristön? Mitä maisema-arkkitehtuurilla on annettavaa ruoan tuottamisen tiloille? Sisältö, yhteinen tahto sekä tekninen ylläpito ovat ikään kuin tarjottimella, tarvitaan kokonaisnäkemys ja konsepteja. Ei kaikkea ruoan tuottamisesta satojen vuosien aikana opittua tarvitse unohtaa, eikä kaiken tarvitse edes Berliinissä olla alkukantaista ja sotkuista.