Pohdintaa blogin toimivuudesta ja toimimattomuudesta portfoliovälineenä

Kun portfoliosta puuttuu enää pari osaa, lienee hyvä aika pohtia sitä, miten blogi välineenä mielestäni on toiminut portfolion koostamisen välineenä.

Vastaus on: sekä hyvin että huonosti. Nerokasta, eikö?

Hyvää voin – sormet ristissä – sanoa olevan tällä hetkellä sen, että blogiin on ollut ylipäätään mahdollista kirjoittaa. Toisin kuin aiemmin erityisesti ryhmätyön aikana, jolloin blogin käytös oli kuin villihevosella ekalla ratsastustunnilla. Nyt kun blogiin on voinut kirjoittaa, saa tällä välineellä mukavasti luotua toisistaan selkeästi erillisiä kirjoituksia toistensa perään.

Se mitä työkalulla ei voi helposti tehdä on kirjoitusten järjestäminen loogisesti parempaan järjestykseen – kun jokin jo aiemmin kirjoitettu teksti oikeastaan sopisikin paremmin myöhempään yhteyteen. Samalla juuri tämä tekstien välinen yhteys on vaikeasti luotavissa – tietääkseni käytössä ovat lähinnä vain keskinäinen linkitys sekä tagien käyttö, jotka molemmat vaativat kuitenkin tarkkaavaista asennetta lukijalta yhteydet huomatakseen. Lisäksi esimerkiksi neljän eriaikaisen kirjoituksen liittäminen teemallisesti yhteen jälkikäteen on jotain, mihin blogi ei nähdäkseni ainakaan kovin luontaisesti taivu.

Mahdolliset liitetiedostot eivät myöskään näy erillisenä listana missään sivuwidgetissä tai vastaavassa koontipaikassa, vaan ne on etsittävä joka kirjoituksen alta erikseen. Näin ne voivat jäädä hyvin helposti kokonaan huomaamatta. Mikäli tällainen liitteiden koontimahdollisuus todellisuudessa blogista löytyy, on se niin piilossa, ettei se käytännössä ole käyttäjän käytettävissä. Ja kuten käytettävyysalan yksi kruunaamaton kuningas (Jakob Nielsen) on lausunut, “Mikäli käyttäjä ei löydä toimintoa, ei sitä käyttäjälle ole olemassa”. Piste.