Philopappou Hills

Kenneth Frampton kuvailee A Sentimental Topography -esipuheessaan ensikäyntiään Filipappos-kukkulalla. Paikan kiveys on tehty pääasiassa vanhoista 1800-luvun katukiveyksistä. Kukkulan kiveys on myös arkkitehti Dimitris Pikioniksen (1887–1968) elämäntyö, jonka valmistumista hän valvoi asuen samalla paikalla.

Frampton kuvailee paikan olevan maastossa sijaitseva aaltoileva labyrintti, jonka ihminen kokee niin kehollaan kuin silmillään. Kun hän käveli kiveyksellä, hän tunsi maan melkein liikkuvan allaan. Frampton kuvailee paikan penkkien ja temenoksien olevan samankaltaisia kuin Japanissa ja saaneen kultturaalisia vaikutuksia Bysantista.

Alexandra Papagergioun mielestä Filopappoksen kiveyksen kuviot ovat ennalta-arvaamattomia ja niissa on paljon samaa, kuin Zen-temppeleiden kävelyteissä ja puutarhoissa.

Oma kuvaukseni paikasta ei päässyt lähellekään Framptonin uskomatonta kuvailua kivetyksen ”sielusta”. Toisaalta pelkän musta-valkoisen piirroksen ja muutaman paikalta otetun kuvan perusteella on vaikea luoda kokonaisvaltaista käsitystä paikan luonteesta, saati sitten nähdä kivetyksen kuvioiden aaltoilevan pinnan.

Kenneth Frampton kertoo Pikioniksen olevan oman tiensä kulkija. Hän säilytti visionsa ja toiveensa, vaikka hän ei omana aikaanaan varmasti saanut samanlaista arvostusta töistään poikkevan tyylin vuoksi. Pikionis työskenteli vaatimattomien muotojen kanssa ja pyrki töissään paikallisuuteen ja ajatomuuteen ehkä myös hengellisyyttä tavoitellen.