Pehmeämpiä keinoja, mutta artisti maksaa

Kaija Kärkinen, Elvis ry:n hallituksen puheenjohtaja ja sanoittaja itsekin, kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla laittomasta musiikin lataamisesta sekä “pehmeämmistä keinoista”. Kärkinen mm. toteaa piratismin olevan suurin este laillisten verkkopalveluiden kehittymiselle ja esittää musiikintekijöiden puolesta kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle toiveen lainsäädännöstä, joka mahdollistaisi “pehmeämpien ja valistavien keinojen käytön” taistelussa musiikin laittomaa lataamista vastaan.

On hyvin vaikea nähdä, miksi juuri piratismi estäisi kehittämästä parempia palveluita kuluttajille. Hyvä ja toimiva palvelu, josta musiikin voi saada maksua tai mainoksia vastaan käyttöönsä missä ja milloin haluaa, voi toimia varteenotettavana vaihtoehtona laittomalle lataamiselle ja vähentää piratismia. Taloudellisiakin intressejä luulisi olevan, sillä Wired-lehti uutisoi jo lokakuussa 2010 ruotsalaisen musiikkipalvelu Spotifyn tuottavan Ruotsissa huomattavan osan levy-yhtiöiden ja artistien liikevaihdosta – parhaimmillaan jopa 80 %. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa hieman maltillisempia, mutta merkittäviä lukuja koko musiikkibisneksen osalta. Ruotsissa erilaiset suoratoistopalvelut tuottavat 57% levy-yhtiöiden tuloista, kun taas Suomessa vastaava luku on vain 19%. Ruotsissa musiikkia myytiin yli 14% enemmän, kuin aikaisemmin – suurilta osin juuri suoratoistopalveluiden ansiosta.

Kyse on siis levy-yhtiöiden tuotoista, artisteille suoratoistopalvelut lienevät painajaismaisia. Eikä suurien levy-yhtiöiden tuotoissa välttämättä näy suoratoistopalveluiden maksamat muut maksut, kuten osingot – suurimmat levy-yhtiöt nimittäin omistavat esimerkiksi osan Spotifystä.  Musiikintekijöiden korvausmalli tarvitsee nopeaa uudistusta. Säveltäjä, sanoittaja tai esiintyvä artisti saa tulonsa yhä edelleen pieninä puroina ja välissä on useampaa ottajaa kuin antajaa.Vanha levyihin ja kasetteihin perustuva rojaltijärjestelmä tulisi ainakin digitaalisen musiikin osalta uusia ja siirtää moderniin lisensointipohjaiseen malliin, jotta varsinainen luovan työn tekijä – eli säveltäjä, sanoittaja tai artisti – saa palkkansa.

Silti musiikintekijät hyppivät levy-yhtiöiden tahtiin, kun narun toista päätä pyörittää puolivirallisena virastona esiintyvä TTVK ry. Ehkä varsinainen syy on lainsäädännössä. Tekijänoikeuksien suojaa on johdonmukaisesti pidennetty ja laajennettu miettimättä lain tarkoitusta Internet-yhteiskunnassa, jossa musiikkia on enemmän ja helpommin saatavilla kuin koskaan ennen. Takertumalla vuosikymmenten takaiseen liiketoimintamalliin monikansallisten levy-yhtiöiden johtama musiikkiteollisuus on jämähtänyt menneeseen, kuten koko kiista tekijänoikeuksista. Samalla artistit on ajettu nurkkaan, josta pois taitaa päästä vain ammattia vaihtamalla.

Uudistumisen sijaan suuret levy-yhtiöt juoksuttavat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ry:n juristit kotioville kiristämään tekijänoikeuksien loukkauksista epäillyiltä mielivaltaisia korvauksia. Musiikintekijöiden ja yhdistyksen itsensä esittämiä ”pehmeämpiä” huomautuskirjeitä ei lähetetä. Sen sijaan epäillyiltä vaaditaan allekirjoitukset salassapitosopimukseen, jottei yhdistyksen arveluttavasta menettelystä nousisi suurempaa kohua.

Artisti maksaa.