Pedagogin pohtimaa: Käytäntökeskeistä ohjausta Kurssiklinikalla

Kurssiklinikka (5 op) on Aalto-yliopiston pedagogisiin opintoihin kuuluva kurssi, jota olen kehittänyt yhdessä kollegani Laura Hirston (Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta) kanssa vuonna 2011 ja jatkokehittänyt sitä sen nykyiseen muotoonsa 2012.  Kurssiklinikan järjestyksessään toinen toteutus oli keväällä 2012. Osallistujia oli tällä kertaa 10, mikä onkin melko lailla maksimimäärä yhden ohjaajan toteutuksessa kurssin ohjaajalle raskaan toteutustavan vuoksi.

Kurssiklinikka on työpajatyyppinen kurssi, jossa keskeistä on kurssien opetuksen käytännön suunnittelutyö teoreettista perustaa unohtamatta. Kurssiklinikan tekee omasta mielestäni erityiseksi se, että sille osallistuneet opettajat ovat olleet poikkeuksellisen motivoituneita ja sitoutuneita. Kurssipalautteesta on ollut luettavissa, että juuri Kurssiklinikan konkreettisuus, käytännön läheisyys ja suora sovellettavuus omaan opetustyöhön ovat olleet osallistujien mielestä erityisen tärkeitä ominaisuuksia ja näin tukenut myös heidän omaa motivaatiotaan kurssilla.

Kurssiklinikan ideana ei ole opetella erilaisia opetusmenetelmiä tai perehtyä pelkästään opetuksen suunnittelun teoriaan, vaan pikemminkin pyritään hahmottamaan, mitkä ovat ne käytännön tekijät, joita tulee huomioida opetuksen suunnittelussa ja menetelmiä valittaessa sekä konkreettisesti tehdään tätä suunnittelutyötä. Tärkeää on myös oppia perustelemaan tekemänsä ratkaisut. Yksi keskeisimmistä oivalluksista kurssilaisilla on ollut opetuksen linjakkuuden hahmottuminen konkreettisesti oman opetuksen suunnittelussa. Tämä käy hyvin ilmi palautteesta, jota osallistujilta on kerätty. Linjakkaan opetuksen käsitteen sisäistämisestä kertovat palautteessa olleet kommentit, joissa todetaan muun muassa, että ”opetusta täytyy todellakin suunnitella eikä vain toteuttaa” ja että ”osaamistavoitteet ovat opetuksen keskeisin tekijä ja opetusmenetelmien sekä arvioinnin pitäisi tähdätä kurssin osaamistavoitteiden saavuttamisen tukemiseen, eikä niitä pidä erottaa toisistaan”. Kurssiklinikalla tavoitellaan myös sitä, että opitut asiat eivät jäisi pelkästään yhden Kurssiklinikan aikana kehitettävän kurssin tasolle, vaan kurssin käynyt henkilö osaa soveltaa oppimaansa muillekin kursseille sekä osaa myös tuoda tätä osaamistaan näkyviin omassa yksikössään.  Kurssiklinikalla tärkeä periaate on myös kurssiklinikan oman suunnittelupohjan ja rakenteiden läpinäkyvyys. Kurssiklinikalla hyödynnetään kurssin omia rakenteita kurssin työvälineinä ja niitä voidaan yhdessä analysoida ja arvioida.

Löysin hiljattain uudelleen arkistoistani vuosi sitten julkaistun oivallisen artikkelin, joka tukee omia ajatuksiani kurssiklinikan suunnittelun ja toteutuksen taustalla. Kyseessä on Maria Clavertin ja Anne Nevgin (2011) Peda-forum lehteen kirjoittama artikkeli, jossa tarkastellaan yliopistopedagogisen koulutuksen merkitystä yliopisto-opettajana kehittymisen kontekstissa. Artikkelissa tuodaan esiin yliopistopedagogisen koulutuksen vaikuttavuuden tutkimuksen eri näkökulmia sekä luodaan katsaus heidän tutkimukseensa yliopistopedagogisen koulutuksen merkityksestä yliopisto-opettajana kehittymisessä pedagogisen tietoisuuden kehittymisen näkökulmasta transformatiivisen oppimisen viitekehyksessä (Mezirow 1991). Tutkimuksessa on haastateltu ja analysoitu narratiivisella otteella kymmentä Aalto-yliopiston teknillisten alojen opettajaa, jotka olivat suorittaneet Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen järjestämän pedagogisten opintojen YOOP- kokonaisuuden vuoteen 2009 mennessä. 

Clavert ja Nevgi (2011) nostavat artikkelissaan tutkimuksensa tuloksena näkökulman, jonka mukaan yliopistopedagogisen koulutuksen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että osallistujien toimintaympäristö sekä toimintakulttuuri ja -tavat määrittävät heidän käyttämiään opetuksellisia lähestymistapojaan ja koulutukseen liittämiään merkityksiä. Näin ollen osallistujien kontekstuaalisiin kokemuksiin voidaan vaikuttaa ja heidän opettajana kehittymistään tukea esimerkiksi suosimalla osallistuja- ja ongelmalähtöistä koulutusta, joka perustuu käytäntökeskeiseen mentorointiin ja ohjaukseen sisältökeskeisen koulutuksen sijaan. Lisäksi yliopistopedagogisen koulutuksen tulisi tarjota osallistujille mahdollisuus keskustella oppimisen eri vaiheissa olevien kanssa ja luoda sellaisia sosiaalisia suhteita, joihin heillä on mahdollisuus turvautua, kun he kyseenalaistavat jaettuja merkityksiä. Tällaisen toiminnan katsotaan tukevan yliopisto-opettajana kehittymistä.  

Kurssiklinikalla pyritään toimimaan nimenomaan osallistujien omista lähtökohdista, yhdessä työstäen ja omaa asiantuntijuutta jakaen. Läpinäkyvyys ja osallistujien osaamisen hyödyntäminen opetuksessa on ollut alusta asti keskeisin peruste kurssiklinikan konseptin kehittämiselle.  Opettajan rooli on tällä kurssilla ohjaaja tai mentori, joka tukee omaa kurssiaan kehittävää opettajaa juuri hänen omista lähtökohdistaan. Osallistujina voi olla hyvin erilaisista pedagogisista lähtökohdista tulevia osallistujia. Kevään 2012 toteutuksessa oli mukana pedagogisilta taustaopinnoiltaan melko heterogeeninen joukko. Mukana oli niin pedagogisten opintojensa alkuvaiheessa olevia kuin jo hieman pidemmälle ehtineitä. Tämä oli hieno mahdollisuus jakaa osallistujien asiantuntemusta ja mahdollistaa monitasoisia keskusteluja teemojen ympärillä. Ohjaajana huomasin, että opintojensa alkuvaiheessa olevat uskalsivat alkaa kyseenalaistamaan helpommin omia opetus- ja oppimiskäsityksiään sekä opetuksellisten toimintatapojensa mielekkyyttä, kuin silloin kun kyseessä on esimerkiksi aivan vasta-alkajien osallistujien joukko, sillä jo pidemmälle pedagogisissa opinnoissaan ehtineet kollegat osasivat kertoa omista opetuskokeiluistaan ja -kokemuksistaan sekä selittää pedagogista terminologiaa heidän ”omalla kielellään”.  Pidemmälle ehtineet puolestaan hyötyivät pedagogisten opintojen alussa olevien kysymyksistä, joihin vastatakseen he joutuivat jälleen jäsentämään jo oppimaansa ja selkiyttämään asioita itselleen entistä paremmin.  

Kurssiklinikan on tähän mennessä suorittanut yhteensä 26 henkilöä ja kaikki ovat antamassaan palautteessa todenneet, että voisivat suositella tai ovat jo suositelleet Kurssiklinikkaa omassa yksikössään ja kollegoilleen. Kurssin kehittäjänä ja ohjaajana voin siis olla varsin iloinen siitä, että olen omalta osaltani saanut olla mukana tukemassa Aallon innostuneita opettajia ja vaikuttamaan näin myös Aalto-yliopiston opetuksen kehittämisen edistämiseen. ”Pienistä pedagogisista pisaroista kasvaa suuri pedagoginen tsunami!”

Virve Pekkarinen
Kehitysasiantuntija ja pedagogi

Lähde: Clavert, M. & Nevgi, A.  2011. Yliopistopedagogisen koulutuksen merkitys yliopisto-opettajana kehittymisen kokemuksessa. Peda-forum  – yliopistopedagoginen aikakausjulkaisu 2/2011. http://www.peda-forum.fi/file.php?108